Toimituspäällikön kommentti: Presidenttikisa käynnistyi ja Niinistö tietää oman ylivoimansa

Hyvin suomalaista ja varsinkin hyvin niinistömäistä, kirjoittaa MTV Uutisten toimituspäällikkö Ilkka Ahtiainen.

"Minua hivenen kiehtoo nähdä, että kuinka laajasti suomalaiset olisivat tukenani", Niinistö sanoi. Ja totesi samalla, että ellei 20 000:ta allekirjoittajaa valitsijayhdistyksen (ja hänen) tueksi löydy, ei häntä sitten tarvitakaan.

Tietenkin 20 000 allekirjoittajaa löytyy, tarvittaessa löytyisi varmaan vaikka 200 000. Niinistön koruton ilmoitus oli verhottu nöyryyden kaapuun, mutta oikeasti: ilman itsevarmuutta omasta ylivoimasta muihin ehdokkaisiin nähden ei tuollaisia puhuta.

Kun Niinistöltä kysyttiin, miten kampanjointi lähtee käyntiin, vastaus oli, "ettei olla vielä niin pitkällä". Kalenteri on kuulemma loppuvuoteen asti täynnä Suomi 100 –juhlallisuuksia. Viesti kilpailijoille: kampanjoikaa ihan rauhassa, minä liityn mukaan sitten joskus. Toisaalta, tuskinpa Suomi 100 –tilaisuuksissa mitään vikaa on kampanjointimielessäkään.

Sdp:llä ehdokas hukassa

Mitä Niinistön sinänsä yllätyksetön ilmoitus sitten tarkoittaa presidentinvaalien asetelman kannalta?

Todennäköistä tietenkin on, että Niinistö tulee valituksi toiselle kaudelle. Teoriassa hän voisi tulla valituksi jopa suoraan ensimmäisellä kierroksella, eli saada yli puolet äänistä. Sehän vasta triumfi olisi.

Mahdollisuuksia tähän parantaa se, että gallup-suosiolla mitaten maan toiseksi suosituin puolue Sdp aikoo tärvellä osaltaan jo toiset presidentinvaalit putkeen.

Puolueelta puuttuu ehdokas, ja jahkailu uhkaa tuottaa saman lopputuleman kuin viisi vuotta sitten. Valtiomieskategoriaan lukeutuva Paavo Lipponen saatiin silloin ehdokkaaksi viime hetkellä, vaaleissa ääniosuus 6,7 prosenttia. Se ei ollut Lipposen häpeä, se oli Sdp:n häpeä.

Jutta Urpilainen olisi ollut kova sana näissä vaaleissa, ja kelpo tulos olisi merkinnyt mahdollista paalupaikkaa vuoden 2024 presidentinvaaleissa. Mutta Urpilainen ei lähtenyt ehdolle ja pani henkilökohtaisen elämän etusijalle, mikä sekin on toki tervettä toimintaa. Nyt katseet kääntyvät Eero Heinäluomaan. Hän osaa ulkopolitiikan, mutta toisaalta: ketään muutakaan ei ole.

Kuka uskoo uuteen Haavisto-ilmiöön?

Keskusta, vihreät ja vasemmisto ovat siinä mielessä Sdp:tä paremmassa asemassa, että niillä on jo omat ehdokkaat, joiden ympärille omia kannattajia voi mobilisoida.

Keskustan Matti Vanhanen on pätevä ehdokas, mutta erottautuminen Niinistöä vastaan on hankalaa ellei mahdotonta. Demareiden jahkailu voi sataa osittain vihreiden Pekka Haaviston laariin aivan kuten edellisissä vaaleissa. Hän saanee tuekseen vihervasemmistoa laajemminkin. Mutta kuka muu kuin vihreiden puoluetoimiston väki uskoo toiseen Haavisto-ilmiöön? Ja Merja Kyllös -ilmiöön tuskin uskotaan edes vasemmiston puoluetoimistossa.

Sdp:n ohella toinen ehdokkaaton puolue on perussuomalaiset. Sen pakka on täysin sekaisin, kun ei vielä ole uutta puheenjohtajaakaan. Mutta jos edes politiikan supermies Timo Soini ei kyennyt saamaan viime vaaleissa kuin 9,4 prosentin kannatuksen, mitä voi odottaa joltain muulta ehdokkaalta?

Palataan vielä Niinistöön, tulevien vaalien kirkkaaseen ennakkosuosikkiin. Hän nojaa laajaan kansansuosioonsa, jonka murentaminen tai murentuminen on hyvin epätodennäköistä.

Hänen toimintatapansa ja tyylinsä on jo kansalaisille tuttu, ja hän osaa kansalaisia puhutella. Siksi Niinistö varmaankin laskelmoi tämänpäiväisessä pressissä, että kolme sanaa oli kylliksi avaamaan hänen motiivejaan hakea jatkokautta: "Rakastan tätä maata."

Tällainen lausahdus soittelee niiden sieluja, joille isänmaallisuus on tärkeä arvo. Niinistö tietää, että heitä suomalaisissa on paljon.