Seurasin Elinkeinoelämän valtuuskunnan 40-vuotisjuhlan yhteydessä pidettyä pääministeritenttiä. Kaikkien ehdokkaiden puheissa tulevaisuuden kärkihaasteeksi nousivat työmarkkina-asiat, muun muassa erittäin maltilliset, kattavat ja pitkäkestoiset työmarkkinaratkaisut.
Samanaikaisesti pääministeri Stubb on julkisuudessa todennut, että kolmikanta ei toimi ja konsensus on vanhanaikaista. Pääministeri on esimerkiksi vaatinut koeaikaa pidennettäväksi ja jos se ei toimi, sitten hallitus vie ja työmarkkinajärjestöt vikisevät.
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on puolestaan todennut, että tämän vaalikauden kolme merkittävintä asiaa ovat yhteisöveroalennus, maltilliset työmarkkinaratkaisut ja eläkeratkaisu. Allekirjoitan Vapaavuoren kannasta kaksi jälkimmäistä, mutta jätän pitkän varauman yhteisöveroon. Alennuspäätöksen yhteydessä silloinen pääministeri Jyrki Katainen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen perustelivat päätöstä alennusten dynaamisilla vaikutuksilla. Tuoreen tiedon mukaan lumi ehtii sulaa ja kesä tulla, mutta dynaamisia vaikutuksia ei näy.
Elämme lama-Suomessa historiallista murroskautta. Tilannetta pahentaa Suomessa geopoliittisesta rauhattomuudesta seurannut Venäjän talouteen kohdistuva pakoteaalto, sitä seurannut Venäjän talouden taantuma ja ruplan romahdus. - Ei ihme, jos keskustelu velloo.
Lähivuosien talouden normikasvu tulee olemaan vaatimatonta. Suomen pankin tuore arvio lupaa noin prosentin kasvua pitkällä aikavälillä. Kaihoten muistelemme menneiden vuosien kolmen prosentin kasvua, jota totuttiin pitämään normaalina. Paluuta tähän normaaliin ei ole: jatkossa totuttelemme vaatimattomampiin kasvulukuihin. Tämä merkitsee menojen sopeuttamista uuteen tilanteeseen. Meidän on arvioitava uudelleen hyvinvointivaltiomme rakenteita ja tehtävä arvovalintoja tältä pohjalta.