Stubb kolumnissaan: Suomi pystyy parempaan

Valtiovarainministeriön taloudellinen katsaus julkistettiin perjantaina 18.12.. Valtiovarainministeriö arvioi Suomen talouden kääntyvän vaimeaan kasvuun ensi vuonna. Käänteen taustalla on pitkälti yksityisten investointien kehitys. Teollisuusyritykset ovat päättäneet merkittävistä hankkeista.

Suomen talous on kokenut monia iskuja ja kasvu on ollut heikkoa. Moni teollisuutemme toimiala on joutunut kovenevan kilpailun puristukseen, kustannustasomme on liian korkea ja työikäinen väestö vähenee.

Hallitus on aloittanut kautensa toimilla, jotka kääntävät talouden nousuun. Hallituksen linjan ytimessä on työ. Teemme uudistuksia, joiden tavoite on vahvistaa työllisyyttä 110 000 hengellä.

Työ on paras tapa vähentää köyhyyttä ja syrjäytymistä. Myös julkinen talous vahvistuu varmimmin paremman työllisyyden mukana. Suomen julkinen talous on ollut vuodesta 2009 lähtien syvästi alijäämäinen. Hallitus supistaa alijäämää määrätietoisesti, mutta hallitusti, ettei orastavaa talouden elpymistä tukahduteta.

Eduskunta on kuluvana syksynä hyväksynyt hallituksen työlinjan ensimmäiset uudistukset. Pieni- ja keskituloisten työn verotusta kevennetään tuntuvasti. Kaupat voivat itse päättää aukioloajoistaan. Kolmen vuoden aikana investoidaan 1,6 miljardia euroa työllisyyttä edistäviin kärkihankkeisiin.

Keväällä hallitus tuo lisää esityksiä, joilla työn tekemisen ja teettämisen kynnystä madalletaan. Esimerkiksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa uudistetaan kannustavampaan suuntaan. Työntekijän koeaikaa pidennetään ja takaisinottovelvoitetta irtisanomistilanteessa joustavoitetaan. Määräaikaisen työsuhteen solmimista helpotetaan.

Hallituksen työlinjan keskeisin uudistus on paikallisen sopimisen lisääminen palkoista ja muista työehdoista. Kyse ei ole nollasummapelistä, jossa yhden voitto on toisen tappio. Työntekijöiden etu on, että työpaikat säilyvät ja osaamisesta palkitaan.

Yritykset saavat mahdollisuuden reagoida markkinoiden muutoksiin muutenkin kuin irtisanomisten kautta. Paikallisen sopimisen lainsäädäntö valmistellaan lähikuukausina yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja saatetaan voimaan syyskuun alkuun mennessä.

Työllistämisen kustannuksia alennetaan hallituksen kilpailukykypaketilla. Esitys on läheistä sukua fiskaaliselle devalvaatiolle. Paketti sisältää työnantajamaksujen merkittävän alennuksen. Tämä rahoitetaan julkisen sektorin säästöillä.

Yksi vaihtoehtoinen rahoituskeino olisi arvonlisäveron nosto. ALV:n nostoon liittyy ilmeisiä riskejä kotimaisen kysynnän elpymisen kannalta ja olemme päätyneet toiseen vaihtoehtoon. Mitään vaihtoehtoa ei kuitenkaan kannata pysyvästi sulkea pois.

Ovi on edelleen auki myös työmarkkinaosapuolten vaihtoehtoiselle esitykselle. Viiden prosentin tavoite säilyy, yksikkötyökustannusten alentamisen keinoista järjestöt voivat edelleen sopia. Samalla olisi sovittava uudesta palkkojen määräytymismallista, jossa viennin kilpailukyky määrittäisi palkkaraamin.

Se merkitsee käytännössä nollalinjaa lähivuosiksi. Jos kokonaisuus täyttää hallitusohjelmassa sovitut ehdot, hallitus keventää ansiotulojen verotusta noin miljardilla eurolla.

Käänne saadaan aikaan vain, jos toimet ovat oikeassa suhteessa ongelmiin. Hallitusta on syytetty monesta asiasta, mutta ei siitä, että se väistäisi vaikeita päätöksiä ja vastuuta. Tarttumalla heti tärkeimpiin ongelmiin lisätään luottamusta siihen, että talous kääntyy.

Uskon, että suomalaisten laaja tuki hallituksen päätöksille tulee viimeistään silloin, kun niiden tulokset näkyvät työllisyydessä ja kasvussa.

Nyt tarvitaan rohkeutta ratkaisujen tekoon ja luottamusta tulevaisuuteen. Meillä on kaikki valtit käsissämme osaamisesta alkaen. Suomen talous voi hyvin nousta alisuorittajasta kärkijoukkoon. Hallitus on asettanut tavoitteeksi, että velan suhde kokonaistuotantoon taittuu ja työllisyysaste nostetaan 72 prosenttiin.

Seuraamme tavoitteiden toteutumista tarkasti. Jos tavoitteiden saavuttaminen edellyttää uusia toimia, niitä tehdään. Seuraava hallituksen tarkastelupiste on kevään julkisen talouden riihi.

On ymmärrettävää, että kun suomalaisen yhteiskunnan tapa toimia on murroksessa, välillä käydään repivääkin keskustelua. Silti toivon, ettemme luovu toivosta ja optimismista. Päämääränä ovat tulokset työllisyydessä, kasvussa ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisessä myös tuleville sukupolville.

Ennusteet antavat suuntaa, mutta käänne on tehtävä. Suomi pystyy parempaan – yhdessä.