Talouspolitiikkaa joudutaan tällä hetkellä harjoittamaan harvinaisen sekavassa ja vaikeasti ennakoitavassa tilanteessa. Talouspolitiikassa tulisi löytää asento, joka olisi järkevä riippumatta siitä, osuvatko ennusteet täsmällisesti kohdillensa, kirjoittaa valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Markus Sovala MTV Uutisten vieraskolumnissaan.
Hallitusta muodostettaessa asetettiin tavoitteeksi kymmenen miljardin euron kestävyysvajeen umpeen kurominen. Neljä miljardia euroa oli tarkoitus saada kasaan nopeavaikutteisin toimin: miljardi työmarkkinapaketilla ja loput rakenteellisin keinoin, esimerkiksi SOTE-uudistuksella.
Päätettyjen toimien saldo oli kuitenkin joulukuussa vasta 3,4 miljardia. Verokevennykset huomioon ottaen päätösten tasapainottava vaikutus on karkeasti laskien vain noin kolmannes kymmenen miljardin urakasta.
Kuinka säästöt on sitten tarkoitus kuroa umpeen? Esimerkiksi jäädyttämällä etuisuuksien inflaatiotarkistukset. Inflaationäkymä on kuitenkin muun muassa öljyn maailmanmarkkinahintojen laskun vuoksi hidastunut ja näin ollen toivottu säästövaikutus on jäämässä ennakoitua pienemmäksi.
Jos taas toimien mittakaava jäisi tähän mennessä toteutetulle tasolle, tavoitteet velkaantumisen ja alijäämän osalta eivät toteudu. Ja mikä pahinta, julkisten palveluiden rahoitus olisi entistä suuremmassa vaarassa 2020-luvulla. Ikääntyneitä, hoivaa tarvitsevia on silloin hyvin paljon enemmän kuin nyt.
***
Mikäli tavoiteltua neljää miljardia euroa nopeavaikutteisia toimia ei saada kasaan, valtion menojen kehys voisi murtua. Se olisi finanssipolitiikan harjoittamiselle suuri tappio. Mihin menohillintä sitten ankkuroitaisiin? Uhkana on, että jouduttaisiin peräytymään uudelleen ja uudelleen kun uusia, yllättäviä menopaineita ilmaantuu.