Kirkon työssä ristiriitoja ja uupumista

Luterilaisen kirkon työolot eivät juurikaan poikkea keskimääräisestä suomalaisesta työpaikasta, vaikka erikoispiirteitäkin on. Varsinkin seurakuntatyölle on ominaisia töiden jaksottuminen iltoihin ja viikonloppuihin, ilmenee kirkon alan työolobarometrista.

Tutkimuksen mukaan työpäivien venyminen ja vapaa-ajan pirstoutuminen koettelevat seurakuntien työntekijöiden jaksamista. Lähes koko kirkon henkilökunta kokee työnsä hyödylliseksi ja merkitykselliseksi. Toisaalta ristiriitoja kirkon työpaikoilla on valtakunnallista tasoa enemmän.

Kirkon alan työolobarometrin on laatinut Tilastokeskus Kirkkohallituksen ja Työturvallisuuskeskuksen toimeksiannosta. Tutkimus perustuu runsaan viidensadan kirkon työntekijän haastatteluun.
Haastattelut toteutettiin loppuvuodesta 2001.

Luterilaisen kirkon palveluksessa on noin 20 000 henkeä, heistä naisia lähes 70 prosenttia. Seurakuntatyössä kuten pappeina, diakoneina ja nuorisotyönohjaajina henkilöstöstä on 42 prosenttia.

Kiire on hiipinyt kirkkoonkin

Nykyisin kirkon työntekijöiden kokema kiire ja työuupumuksen uhka ovat valtakunnallista keskitasoa. Tutkija Anna Pärnänen Tilastokeskuksesta arvioi, että työtahdin ja kiireen lisääntyminen on kirkossa ollut ehkä hillitympää kuin muualla suomalaisessa työelämässä. Kuitenkin kirkossakin yli puolet kokee tai on ajatellut työuupumuksen mahdollisuutta.

Kirkon työntekijät kokevat työsuhteensa tavanomaista turvallisemmaksi. Vain harva pelkää irtisanomista, mutta monia määräaikaisia epävarmuus työn jatkumisesta rasittaa.

Mahdollisuudet vaikuttaa työtehtäviin ja työtahtiin koetaan kirkon kentällä hyviksi. Ammattitaidon saa kirkon työssä panna käyttöön. Myös esimiesten toimintaan oltiin tavanomaista tyytyväisempiä. Esimiehet koettiin kannustaviksi, joskin liian kiireisiksi ehtiäkseen johtaa hyvin työyhteisöä. Esimiesten heikoin kohta näyttää olevan kyky selvitellä työpaikan ristiriitoja.

Kirkon alan työolobarometrin perusteella kirkon työpaikoilla on panostettu työntekijöiden työkyvyn, työturvallisuuden ja ammattitaidon kehittämiseen hieman valtakunnallista tasoa enemmän. Arvostuksen puutetta koetaan lähinnä palkka-asioissa. Vastaajista 60 prosenttia katsoi, ettei kirkon palkka ole oikeudenmukainen verrattuna muiden alojen palkkoihin.

Vapaa-aika pirstaleista

Osa kirkon työntekijöistä painiskelee liiallisen työtaakan kanssa niin, että työpäivät venyvät ja vapaapäivät jäävät pitämättä. Ylitöitä tehdään vaikka ilman korvausta. Vastaajista 15 prosenttia koki, että töitä oli liikaa ja jaksaminen on aika ajoin vaikeaa.

Hengellisessä seurakuntatyössä olevat kuten papit eivät kuulu työaikalain piiriin. Heillä ei ole määrättyä viikkotuntimäärää, mutta on oikeus kahteen viikottaiseen vapaapäivään. Kuitenkin jopa 49 prosenttia ilmoitti, että ainakin yksi vapaapäivä jää pitämättä vähintään kerran kuussa.

Kirkon töille tyypillinen työaikaongelma on vapaa-ajan pirstoutuminen. Työtä riittää iltaisin ja viikonloppuisin ja sitä on vaikea erottaa vapaa-ajasta. Ylipitkät työpäivät ja vapaa-ajan pirstoutuminen olivat erityisesti seurakuntatyötä tekevien miesten ongelmia. Miehet kokivat myös työuupumuksen uhkaa naisia enemmän. Ylipäänsä uupumusta koettiin eniten seurakuntatyössä ja hallintotehtävissä.

Ristiriitoja ja syrjintää

Kirkon työpaikoilla esiintyy ristiriitoja valtakunnallista tasoa enemmän. 22 prosenttia kirkon alan tutkimukseen vastanneista katsoi, että esimiesten ja alaisten välisiä ristiriitoja esiintyy paljon tai melko paljon. Kaikista palkansaajista tätä mieltä on 10 prosenttia.

Työntekijöiden välisiä ristiriitoja koki kirkon työpaikoilla paljon tai melko paljon 13 prosenttia, kun valtakunnallisessa barometrissa luku on 6.

Työpaikkakiusaamista ilmeni kirkon piirissä hieman tavallista enemmän. Vastaajista 34 prosenttia arvioi työpaikalla esiintyvän työpaikkakiusaamista ainakin jonkin verran.

Eri syistä johtuvaa syrjintää koettiin kirkon organisaatiossa kauttaaltaan enemmän kuin keskimäärin muualla. Esimerkiksi naisiin kohdistuvaa syrjintää koettiin kirkon piirissä kaksi kertaa niin usein kuin muualla, eli 14 prosenttia vastaajista.

Uskonnollista vieroksuntaa esimerkiksi herätysliiketaustan vuoksi koettiin eniten Oulun ja Kuopion hiippakunnissa, vähiten Helsingin ja Turun hiippakunnissa.

Ristiriidoista huolimatta 45 prosenttia koki kuitenkin saavansa tukea ja rohkaisua esimieheltään paljon tai melko paljon. Työtovereilta tukea koki saavansa peräti 60 prosenttia.

Mieli tekee eläkkeelle

Kirkon vakinaisen henkilöstön keski-ikä on varsin korkea, lähes 47 vuotta. Yli 50-vuotiaista 39 prosenttia arveli lähtevänsä eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää. Odotettavissa onkin, että varsin suuri osa kirkon henkilöstöstä poistuu eläkkeelle seuraavien 5-10 vuoden aikana.

Puolet vastaajista ei vaihtaisi nykyistä työpaikkaansa. Työpaikan vaihtoon halukkaat etsivät uutta työtä joko kirkon sisällä tai tähyilevät muualle kuin kirkon palvelukseen.

(MTV3)

(Seitsemän uutiset 03.04.2002)

Lue myös:

    Uusimmat