Kirjallisuuden tuore Nobel-voittaja kuvaa kolonialismin pitkää historiaa – MTV Uutisten haastattelussa hän kertoo palkintopuhelusta: "Nyt joku pilailee, kunnes näin nimeni"

Abdulrazak Gurnah on tyylikkäästi harmaantunut brittiläinen tiedemies, nyt jo eläköitynyt kirjallisuuden tutkija. Hänen juurensa ovat vahvasti Itä-Afrikassa. Hän syntyi 1948 Sansibarissa, joka liitettiin väkivaltaisten mellakoiden myötä uuteen Tansanian valtioon 1964.

Gurnah on juuriltaan arabialainen. Vaikka hänen sukunsa oli asunut pitkään Sansibarissa, alkuperäiset asukkaat alkoivat uudessa Tansaniassa vainota arabitaustaisia. Gurnah pakeni Britanniaan 18-vuotiaana. Siellä hän löysi uuden elämän, yliopistossa ja kirjailijana.

Tavallinen elämä historian pyörteissä

Tiedemies valitsi kanavakseen lopulta kaunokirjallisuuden. Hän on kirjoittanut siitä todellisuudesta, jossa on elänyt: siirtomaavallasta ja siirtolaisuudesta - myös pakolaisuudesta – nimenomaan Britanniassa.

– Haluan kuvata historiaa ja myös nykypäivää, mutta nimenomaan tavallisten ihmisten näkökulmasta – miten yksilöt selviytyvät historian pyörteissä.

Britannian nykyistä ulkomaalaispolitiikkaa Gurnah kuvaa jopa kaksinaamaiseksi. Brexit sulkee rajoja ja hallituksen suhtautuminen Venäjän aloittamaan sotaan paljastaa nobelistin mukaan paljon.

– Pääministeri  Boris Johnson menee Ukrainaan ja julistaa, miten me olemme heidän puolellaan. Samaan aikaan hän kieltäytyy vastaanottamasta sotapakolaisia Ukrainasta, ehkä vain muutama sata.

– Mutta ihmiset Britanniassa antavat vahvasti tukensa Ukrainalle. Maan lippuja liehuu ikkunoissa.

Maahanmuuttaja torjuu maahanmuuttajia

Kirjailija kertoo, miten monet Britanniaan Afrikasta tulleet turvapaikanhakijat pyörittävät nyt maan politiikkaa. Sisäministeri Priti Sushill Patell on Afrikasta tulleen intialais-ugandalaisen pariskunnan tytär – ja tiukan maahanmuuttopolitiikan vartija.

– Hän tekee nyt asiat vaikeiksi turvapaikanhakijoille ja pakolaisille. Elämä on ironista, hymähtää  Gurnah.

Nobelistin uusin romaani Loppuelämät julkaistaan juuri näinä päivinä, se onkin ensimmäinen hänen kymmenestä teoksestaan, joka on viimein saatu suomeksi.

Mutta entäs se Nobel-säätiön puhelinsoitto, joka ei ollutkaan jekkuilua?

– Oli aivan yllättynyt. Luulin, että nyt joku vetää nenästä ja pelleilee. Soittaja vakuutteli, että menepäs kohta katsomaan Nobel-säätiön nettisivuja. Avasin ne, näin nimeni ja ajattelin, että jaahas – tämähän on totta!