Mainos

Turvapaikanhakija naputteli romaanin tekstiviesti kerrallaan – palkittiin Australiassa kirjallisuuspalkinnolla, vaikka samainen maa itse käännytti kirjailijan syrjäiselle saarelle

Yli kymmenen sanan mittaiset hyvällä kielellä kirjoitetut tekstiviestit ovat monelle lähes ylivoimainen ponnistus ja ajan haaskuuta. Kokonaisen kirjan kirjoittaminen tekstiviestein on jo sinänsä saavutus, puhumattakaan että kirja palkitaan.

Behrouz Boochani on palkittu Australiassa romaanistaan No Friend But the Mountains (vapaasti käännettynä Vain vuoret ystävänä). Se sai tämän vuoden Victorian Prize for Literature -palkinnon, arvoltaan noin 63 000 euroa.

Boochani vain ei pääse pokkaamaan saamaansa tunnustusta.

Hän istuu jumalien (paitsi taiteiden) selän takana Manusin saarella Papua-Uudessa-Guineassa, eikä Australia päästä häntä maahan.

Toimittaja ja kurdipakolainen Iranista

Iranin kurdi Boochani on toimittaja ja pakolainen. Hän kertoo BBC:lle paenneensa Iranista jouduttuaan kirjoitustensa takia viranomaisten silmätikuksi. Boochani yritti saapua Australiaan veneellä vuonna 2013.

Hänet pidätettiin, ja sittemmin passitettiin Manusin saarelle ja siellä olevalle leirille. Australia on erittäin tiukka luvattomien maahantulijoiden suhteen, ja se on siirtänyt monia maahan pyrkiviä Papua-Uuteen-Guineaan.

Olot turvapaikanhakijoilla Manusissa ovat olleet ankarat, ja Australiaa on kritisoitu pidätyskeskuksen olosuhteista. Keskus suljettiinkin 2017, ja siellä olevia ollaan siirtämässä muualle.

Boochani odottaa yhä kohtaloaan Manusilla.

Nelisatasivuisen romaaninsa hän naputti tekstiviestein vielä leirillä ollessaan.

Onnellinen, mutta henkisesti vaikea juhlia

– Tietyllä tavalla olen hyvin onnellinen, koska ahdinkomme saa huomiota ja moni ihminen on tullut tietoiseksi tästä tilanteesta, se on hienoa… Mutta toisaalta en tunne, että minulla olisi oikeus juhlia, koska niin moni ystäväni kärsii täällä, hän kertoi BBC:lle.

Romaani kertoo kokijan näkökulmasta maanpakolaisen ja leirielämän olosuhteista. Palkintoraati kehui sen kerronnallista monitasoisuutta runoudesta dystooppiseen surrealismiin, ilmaisun ollessa ”täsmällistä ja kaunista”.

Boochani haluaa kirjallaan kertoa, että pakolaisilta ja turvapaikanhakijoilta yritetään "järjestelmällisesti" riisua ihmisyys ja minuus.

– Emme ole enkeleitä emmekä ole pahoja. Olemme ihmisiä, yksinkertaisesti ihmisiä, olemme viattomia ihmisiä.

Kirjoittaminen tekstiviestein on vaativaa työtä. Vaikeammaksi sen tekee vielä, kun toimistoympäristöön ei kuulukaan hyvin valaistu ja ilmastoitu huone hanavedellä. 

Boochanin työhuone oli nimittäin kämmenen kokoinen.

WhatsApp toimistona

– WhatsApp on kuin toimistoni. En kirjoittanut paperille, koska kirjoittamisajankohtana vartijat hyökkäsivät huoneeseemme viikoittain ja tarkastivat omaisuutemme. Pelkäsin, että olisin menettänyt kirjoittamani, joten minun oli parempi kirjoittaa tekstiä ja lähettää se eteenpäin.

Boochanin romaani on voittanut myös toisen australialaisen kirjallisuuspalkinnon, Victorian Premier’s Literary -palkinnon, rahalliselta arvoltaan noin 16 000 euroa.

Hänen kirjoituksiaan on julkaistu useissa arvostetuissa päivälehdissä, kuten Financial Timesissa, Guardianissa ja The Sydney Morning Heraldissa. Boochani on myös kuvannut ja ohjannut dokumenttielokuvan kännykällään, ja twiittaa oloistaan saarella.

Hän on saanut pakolaisen aseman Papua-Uudessa-Guineassa, mutta haluaa siirtyä muualle.  

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja