Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta (WSOY 2024).
Viestintäsuunnittelija ja toimittaja Irene Zidanin ensimmäinen romaani kertoo suomalaisen äidin ja palestiinalaisen isän Suomessa syntyneestä lapsesta ja tämän elämästä hyvin todentuntuisesti ja koskettavasti.
Oletettavasti kirja on hyvin omaelämäkerrallinen, minkä takia romaania lukee kuin tarinaa todellisista tapahtumista.
Kirja alkaa, kun päähenkilö Amiran puhelimen näytölle ilmaantuu aamulla uutinen, jossa kerrotaan aseistautuneiden miesten tunkeutuneen rajan yli. Kyse on Hamasin vuonna 2023 tekemästä hyökkäyksestä Kaistaleelta eli Gazasta Israeliin eli Valtioon, kuten kirjassa usein toistetaan.
Kamalista tapahtumista puhelimestaan lukeva päähenkilö herättelee samalla Suomessa lapsia aamiaiselle ja hoitaa aamupuuhia yhdessä miehensä kanssa.
Isä on Palestiinasta
Välillä kirjassa muistellaan Amiran lapsuutta, välillä ollaan nykyhetkessä. Amira muistelee, kuinka rakastava palestiinalainen isä hoitaa lapsia, tekee ruokaa ja katsoo taivaskanavilta tapahtumia Palestiinassa.
Lapsi eli Amira ei opi arabiaa, vaikka käykin veljensä kanssa hetken arabian oppitunneilla.
Isä puolestaan oppii suomea, mutta lapsi havainnoi, että isä ei koskaan pysty ilmaisemaan itseään yhtä hyvin kuin paikalliset. Monet pyynnöt kuulostavat käskyiltä. Isä osasi sanat mutta ei vivahteita, päähenkilö kertoo.
Kun Amira on aikuinen, koulun opettaja olettaa Amiran lapsen olevan kaksikielinen ja ehdottaa lapsen tarpeiden kartoittamista vaikka suomalaisen miehen kanssa tehty lapsi osaa vain suomea, jota kotona molemmat vanhemmat puhuvat.
Amira pohtiikin, näkevätkö opettajat hänen hieman tummemmat lapsensa koulussa jotenkin eri tavalla kuin muut, suomalaisemman näköiset lapset.
Romaanissa kuvataan hyvin maahanmuuttajan elämää ja sopeutumisvaikeuksia. Suomalaisessa yhteiskunnassa kantaväestöstä poikkeavan värinen maahanmuuttaja joutuu elämään ikuisesti eräällä tavalla epäilyksen alla.
Kun Amira menee äidin kanssa kauppaan, mitään ongelmia ei ole. Sen sijaan kun isä on mukana, vartija seuraa tarkasti "vääränvärisen" ihmisen liikkeitä.
Sukulaiset miehityksen alla
Amiran isän elämän suuri tragedia on, että hänen Länsirannalla asuvat sukulaisensa ovat koko ajan miehityksen alaisia.
Tytär Amirakin käy pari kertaa tapaamassa sukulaisiaan.
Puhutaan Israelin siirtokuntalaisten kiusanteosta, tarkastuspisteistä, mutta myös miesten ja naisten suhteista ja varsin konservatiivisesta kulttuurista.
Suomalainen kesämekko ei todellakaan ole sopiva vaate edes polttavalla helteellä, päähenkilö oppii.
Toimittajan tausta aiheuttaa kysymyksiä
Kirjan päähenkilö päätyy työskentelemään Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksessa ja lukijat lähettävät runsaasti palautetta hänelle ja hänen esihenkilöilleen, että tuollaisen nimen omaava ihminen ei saisi kirjoittaa lehteen juttuja Lähi-idästä.
Niin sanotut Israelin ystävät ovat varsin innokkaita osoittamaan mahdollisia virheitä tai vinoutumia.
"En tiedä taustaasi, mutta epäilen, että et ole ehkä tutustunut kristinuskoon etkä ehkä tiedä juutalaisten asemasta Jumalan valittuna kansana", lukija kertoo Amiralle.
Kuvailut ovat varsin totuudenmukaisia, sillä toimittajat eri välineissä saavat taustasta riippumatta puheluja ja kirjeitä niin sanotuilta Israelin ystäviltä. Itsekin olen vastaillut lukuisiin kyselyihin.
Analytiikasta mediakritiikkiä
Kirjassa kuvataan myös hyvin niin sanotun analytiikan merkitystä, kun puhutaan mitä media nostaa esille.
Mediat seuraavat tarkasti, kuinka paljon ja pitkään juttuja luetaan ja väistämättä myös uusin Lähi-idän kiista alkaa aikaa myöten olla vähemmän kiinnostava.
Niinpä kirjassa kerrotaan, kuinka etusivua koostava toimittaja ehdottaa, että kansanmurhan ja konfliktin kaltaisia sanoja vältettäisiin otsikoissa, koska ne karkottavat lukijoita.
Lähi-idän tapahtumat tulevat henkilökohtaiseen elämään
Vaikka Amira ymmärtää palestiinalaisten ahdinkoa, on hän vihainen Hamasille. Mikään vääryys ei anna lupaa tehdä niin kuin Hamas teki, Amira pohtii.
Isä on kuitenkin sitä mieltä, että Hamas tappoi vain sotilaita. Yhteistä ymmärrystä tyttären ja isän välille ei enää tule.
Ehkä ilman suurta juonipaljastusta voi kertoa, että Amiran isä masentuu ja sairastuu. Kyse lienee allegoriasta: koko Palestiinan tilanne on masentava eikä mitään ratkaisua ole näköpiirissä.
Samalla kun Israel laajentaa siirtokuntiaan ja on lopettanut rauhanprosessin, jopa Länsirannan maltilliset palestiinalaispoliitikot alkavat panna arvostelijoita lukkojen taakse. Korruptio kukoistaa eikä vaaleja järjestetä.
Todentuntuinen kuvaus Lähi-idän kriisistä
Irene Zidanin kirja tuo Lähi-idän kriisin yksilötasolle, hyvin lähelle lukijaa. Kirja ei saarnaa eikä etsi totuutta, vaan esittelee palestiinalaisten arkista ahdinkoa monipuolisesti.
Kirjassa tuodaan myös hyvin esille, kuinka maahanmuuttajat joutuvat usein jonkinlaiseen välitilaan.
Synnyinpaikka ei tunnu enää kodilta, mutta ei siltä tunnu uusikaan asuinpaikka. Samanlainen identiteettikriisi saattaa jatkua myös seuraavassa sukupolvessa, ja sitäkin ahdistusta ja hämmennystä kirja kuvaa hienosti.