Tätä voi kysyä Jukka Korpelan uutuuskirjassa Länsimaisuuden historia. Lännen noususta maailmanjärjestyksen muutokseen (Gaudeamus 2025). 448 s.
Ihmisjärki, moraali, psyyke, yksilön autonominen suhde ja asema valtaan ja yhteiskunnassa, ydinperhe, mitattavuuteen perustuva tiede, teknologia, uskonnon ja sen ikuisten totuuksien syrjäytynyt asema, klaaneista ja johtajan persoonasta riippumattomat valtio, oikeuskäsitys ja lait, investointien ja pitkän ajan vaatiman, julkisen ja läpinäkyvän taloudellisen voiton tavoittelu.
Tässä keskeisiä tekijöitä sille, mitä on länsimaisuus, historian professori emeritusprofessori Jukka Korpelan oppineensa ja runsaassa analyysissä. Kirja ei ole kepeintä luettavaa, mutta eipä Korpela ole lähtenyt päiväperhoa ruotimaan.
Mikään yllä mainituista vaikutuksista ja piirteistä ei ole kehittynyt nopeasti, eivätkä kaikki samaan aikaan. Eivätkä ne ole toteutuneet puhtaina ideaaleina, kuten ei ole myöskään yhtä monoliittista länttä.
Lännen vastakohtana itä
Ei-länsi eli itä on Korpelalle maantieteellisesti Venäjä, Bysantti ja islamin sydänalue ja siitä itään nykyiseen Afganistaniin asti (kirjan sisäkannen kartta kertoo tarkan rajan), ja näillä alueilla syntyneet, vaikuttaneet ja vaikuttavat kulttuurit sanan laajassa merkityksessä. Kiina ja Intia nousevat paikoin esiin.
Muna vai kana -kysymykseen Korpela vastaa koko kirjan matkalta. Teiden eroaminenkin on hidasta. Itä kulkee väistämättä vertailuna mukana.
Kaupunkien ja yhteisöjen muotoutumiset ja kulttuurivaikutteet jumalmaailmoineen itäisen Välimeren seudulla, Kaksoisvirtainmaassa ja Persiassa ovat tuhansien vuosien asia. Kaupungit varhaiset jumalopit, hellenismi, Rooma, kristinusko ja sen jakautuminen ja islam muokkasivat länttä ja itää.
Valta ymmärrettiin eri tavalla
Valta, yksi Korpelan analyysin peruspuista, on muotoutunut eri suuntiin lännessä ja idässä, liittyen instituutioiden kuten hallitsijoiden, uskontojen ja lakien keskinäisiin suhteisiin ja määräys- ja vaikutusvaltaan.
Mainittakoon yksi lännen ja idän vallankäytön ja käsityksen ero: Sinfonia, eli erityisesti itäisessä Euroopassa ”Keisarin (valtio) ja patriarkan (kirkko) yhteishallinto…”. Lännessä maallinen ja henkinen valta olivat tosiasiassa kilpasilla jo tuhat vuotta sitten.
(Korpela on koonnut teoksensa loppuun sinfonian kaltaisia tärkeimpiä käsitteitä selityksineen ja sivuviittauksineen.)
Näissä puitteissa on hahmottunut lännen yksilökäsite, kun idässä klaani pysyi – ja on osin yhä – tärkein yhteisöperusta.
Kansallisvaltiot, kuten Suomi, tarkoin vedettyine rajoineen, lakeineen ja yhteiskuntasopimuksineen ovat uuden ajan tuloksia.
Länsimainen talous syntyi prosessin seurauksena
Suhteellisen myöhään muotoutunutta, konkretisoitunutta, institutionalisoitunutta ja arkea on myös nykyään globaali länsimainen talous.
Sekään ei syntynyt hujauksessa, vaan muun muassa investoimisen mahdollisuuden ja tuoman hyödyn, pankkilaitoksen, ja varallisuuden säilyttämisen ja kartuttamisen mahdollisuuden myötä.
Näille olivat luoneet pohjaa vallan rakenteen ja yksilön käsityksen muutokset.
Länsimainen tiede hylkäsi jumalan ja hallitsijan
Kriittinen tiede on toinen lännelle ominainen, myöhäsyntyisempi piirre, vaikka senkin pohjia rakennettiin jo keskiajalla.
Siihen kuuluu halu myöntää tietämättömyytensä. Se tarkoittaa asennetta ja maailmankäsitystä, jotka samaan hengenvetoon kiistävät Jumalan ja hallitsijan aseman kaikkitietävänä ja ohjaavana voimana.
Kärryillä pysyminen vaatii sitkeyttä
Erityisesti kirjan alkupuolella teksti pursuu eri kokoisia ja tasoisia hallitsijoita, tapahtumia, vuosilukuja ja käsitteitä, ja välillä paluuta ajassa taaksepäin. Kärryillä pysyminen vaatii sitkeyttä. En suosittele luettavaksi opusta ennen nukkumaan menoa.
Korpela ei omahyväisesti kehu lännen paremmuutta, vaikka hyvääkin on saatu aikaan.
Kolonialismi, kapitalismi ja kulttuuri-imperialismi ovat jättäneet syvät jälkensä. Länsi myös on vienyt universaaleina pitämilleen arvoille perustuvaa oikeusajatteluaan kaikkialle.
Kuinka paljon esimerkiksi viimeisin on muualla hyväksytty, ja sitä halutaan? Ovatko meikäläisiä ihmis- ja sosiaalisia oikeuksia vaativat voimat lännen ulkopuolella vain pintaa?
YK:n arvot saavat vastakaikua
YK peruskirjoineen on lännen aikaansaannos. Se on jo ihmisen elon ikäinen dokumentti. Ihmiskunnan historiassa toki 80 vuotta on lyhyt aika. Siihen kuitenkin vedotaan eri puolilla maailmaa.
Z-sukupolvi nousee epäoikeudenmukaisuutta ja vallan korruptiota vastaan mantereella, jos toisella.
Pintakuohua ehkä vain, mutta YK:n arvot saavat vastakaikua vuodesta toiseen, ja digitaalisen median myötä arvojen kilpailu ja tietoisuus niistä vain kasvavat.
Kirjansa lopussa Korpela vielä pohtii lännen ja sen ulkopuolisen maailman tapahtumassa olevia ja mahdollisia suuntia. Lisäksi on liitteenä kaksi kaaviota, joiden tolkku aukeaa kirjan lukemisen jälkeen.
Hän esittelee eri tutkijoiden teorioita ja analyysejä siitä, miten ja miksi lännessä olemme siinä missä nyt olemme.
Korpela väittelee, kiistää, hyväksyy ja keskustelee heidän näkemystensä kanssa. Tarvittaessa voi kaivaa heidän kirjojaan esiin, jos Itä-Suomen yliopiston täysinpalvelleen professorin perustelut eivät vakuuta, tai vain ajattelun ruokkimiseksi.
Länsimaisuuden historia on tuhti, suuren työn vaatinut teos, joka auttaa ymmärtämään myös tuntuvaa uhkaamme Venäjää, ja Euroopan kaakkoista naapurustoa.
