Tutteli Hammermann oli miellyttävä ruutukasvo, joka muistetaan yllättävästä kantaaottavuudestaan. Pitkä ura televisiokuuluttajana Yleisradiolla päättyi potkuihin vuonna 1994 Ilmestyskirja. Nyt. -elokuvaa edeltäneen kuulutuksen takia.
– En halunnut olla vain nätti kuuluttaja. Halusin taustoittaa ohjelmia, jotta katsojat voisivat kuulutuksenkin perusteella tehdä valinnan, haluavatko he katsoa ohjelman vai eivät, Hammermann kertoo MTV:lle.
– Ei minulla soinut sitä kuulutusta kirjoittaessani mikään varoituskello, eikä kukaan uutistoimituksessakaan kyseenalaistanut kirjoittamaani tekstiä.
70 vuotta täyttänyt Hammermann asuu nykyään Helsingin Pitäjänmäessä Viltsu-kissansa kanssa. Hän on kahden teini-ikäisen tytön isoäiti.
– En koe itseäni vanhaksi. Potkut Yleisradiosta saivat minut aikoinaan siirtymään kokopäiväisesti shiatsu-terapeutiksi. Nykyisin pidän vastaanottoa parina päivänä viikossa riippuen siitä, miten asiakkaita riittää.
– Yritän leppoistaa elämääni, mutta se ei ihan onnistu, sillä olen yhä kiinnostunut erityisesti yhteiskunnallisista asioista ja kaikenlaista puuhaa riittää. Toiminkin aktiivisesti kiinalaisen lääketieteen järjestöissä, kertoo Hammermann.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Hammermann asuu nykyään Helsingin Pitäjänmäessä, jossa hän tekee kävelylenkkejä Viltsu-kissansa kanssa.
Potkut tulivat täysin yllättäen
Hammermannin ura televisiokuuluttajana käynnistyi 1970-luvulla ja päättyi erottamiseen vuonna 1994.
– Potkut tulivat minulle ihan puun takaa enkä voinut kuvitellakaan, että taustoittava kuulutukseni suututtaisi esimieheni. Juhlakaudella meiltä toivottiin pidempiä kuulutuksia ja pohdin Pasilaan kävellessäni, miten Vietnamin sota, pommit ja myrkyt vaikuttavat ihmisten elämään siellä. Tarkoitukseni ei ollut ottaa asiaan millään tavalla poliittista kantaa, Hammermann kertoo.
– Ajattelin, että nuoriso ei tiedä mitään Vietnamin sodasta, ja Ilmestyskirja. Nyt. olisi heille pelkkä fiktiivinen toimintaelokuva.
Youtubesta löytyy osa Tutteli Hammermannin potkut tuoneesta kuulutuksesta.
Hammermann tarttui Otavan suureen tietosanakirjaan ja etsi kaipaamiaan tietoja. Hän huomasi pohtivansa, että eihän hänkään tiedä, miten sota laajeni ja miksi Yhdysvallat päätti puuttua sodan kulkuun. Kuulutus päättyi lauseeseen "Sota päättyi demokratian voittoon."
– Minulle tuli kiire tekstiä kirjoittaessani ja juoksin hengästyneenä kuuluttamaan studioon. Ehkä siitä tuli semmoinen vaikutelma, että nyt tuo hullu kommari tuolla paasaa taas. Sain kylläkin monelta kiitosta, että puheeni oli mielenkiintoinen. Mutta tietysti ne, jotka suuttuvat, soittavat ensimmäisenä, toteaa Hammermann.
– Hän kertoi, että ohjelmapäivystykseen oli tullut hirveästi soittoja. Minut hyllytettiin ja sitä perusteltiin sillä, että olin myöhästyttänyt elokuvan alkua niin, että sen nauhoittaneilta saattoi jäädä loppuratkaisu näkemättä.
Hammermann ei pyrkinyt hyssyttelemään tekoaan vaan taustoitti motiivejaan mitään salaamatta.
Hammermann tunnustaa, että tuona iltana töistä lähdettyään hän meni Pasilassa asuvan tyttärensä luo, purskahti itkuun ja totesi, että se oli viimeinen kuulutus.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Aamulla Viltsu-kissa herättää leikkimään ja heittämään palloa.
Kokeili rajojaan jo aiemmin Greenpeace-ohjelman kanssa
– Soitin ohjelmajohtajalle ja tunnustin, ettei Vietnamin sodan kuulutus ollut vielä mitään. Olin tehnyt pari vuotta aiemmin Greenpeacesta kertovan ohjelman vesittävän kuulutuksen. Ohjelma oli Greenpeacen vastaisen yrityksen tekemä ja siinä syytetiin Greenpeacea väärinkäytöksistä, Hammermann sanoo.
Hammermann kertoo katsoneensa ohjelman etukäteen ja hänen mielestään se oli aivan roskaa.
– Tein siihen vähän pidemmän kuulutuksen, jossa kerroin, että Greenpeace yrittää tehdä työtä pelastaakseen planeettamme. Sitten jatkoin, että on myös toisenlaisia järjestöjä, jotka taistelevat kaikin voimin ympäristöjärjestöjä vastaan ja tämä ohjelma sattuu olemaan tälläisen järjestön tuottama, sanoo kuulutuksensa takana yhä seisova Hammermann.
Hammermann oli taustoittanut tätäkin etukäteen ja soittanut Greenpeacelle, josta kerrottiin, että Tanskan televisio oli aikoinaan pyytänyt anteeksi kyseistä ohjelmaa.
– Greenpeace-kuulutuksen jälkeen pääsin ensimmäisen kerran iltapäivälehden lööppeihin. En tekisi mitään toisin, sillä en voisi tehdä vastoin omaa moraaliani ja eettistä ajatteluani. Olen ihan ylpeä siitä, että olen uskaltanut olla vähän erilainen, pohtii Hammermann.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Hammermannin mielestä hän sai potkut, koska hankalasta ihmisestä haluttiin eroon. Hän kertoo puuttuneensa ja nostaneensa esiin työtekoa koskevia epäkohtia sisäisissä palavereissa.
Tulinen idealisti
Hammermann on päättänyt, ettei aio katkeroitua elämässään mistään – edes pitkän tv-uransa päättäneistä potkuista.
Hammermann haluaa nähdä potkut niin, että ne pakottivat ja vauhdittivat hänen siirtymistään shiatsu-terapeutiksi. Hän oli jo pidempään opiskellut kiinalaista lääketiedettä, mutta ei ollut uskaltanut jättää paikkaansa televisiokuuluttajana.
Hammermann on opiskellut espanjaa ja nauttii matkailusta. Erityisen mieleenpainuva oli Tansaniaan suuntautunut reissu.
– Pääsin tutustumaan tuttavani kautta tavallisten ihmisten elämään pikkukaupungissa. Hän tekee järjestön kautta aids-työtä. Pääsinkin mukaan myös kotikäynneille.
Idealismi ei ole hävinnyt mihinkään.
– Kiihdyn, suutun ja suorastaan tulistun näkemästäni epäoikeudenmukaisuudesta. Seuraan aktiivisesti maailmanmenoa valtamedian ulkopuolelta lukemalla esimerkiksi rauhanpuolustajien lehtiä ja Voima-lehteä. Olen yhä vähän idealisti ja taistelija.
Hammermann lisää, että häntä on myös kosiskeltu vaaleihin ehdolle, mutta hän on kieltäytynyt pyynnöistä järjestelmällisesti.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Viktoria Tutteli Hammermannin venäjänjuutalainen isä tuli vasta vanhempana isäksi – se oli hänelle voitto, josta juontuu myös tyttären ensimmäinen etunimi Viktoria. Hammermann uskoo toisen etunimensä juontavan Topeliuksen satuun Tuttelista ja Puttelista.
Hammermann alkaa puhua Suomen turvapaikkapolitiikasta pitkään, tunteella ja kertakaikkisen perusteellisesti, yrittäen taustoittaa turvapaikanhakijoiden järkyttävää elämäntilannetta. Hän pohtii maailmanmenoa laajemminkin omasta, idealistin, näkökulmastaan.
– Onko markkinatalous se nykyinen jumala, jonka eteen kaikki uhrataan, vai pitäisikö tehdä ihmisten elämästä jotenkin siedettävämpää?
