Kari Enqvist, Ilari Hetemäki, Teija Tiilikainen: Kaikki vapaudesta. Gaudeamus. 2017. 310 s.
Vapaudestaan tarkka individualistinen suomalainen rajoittaa (lähes natisematta) vapauttaan muun muassa silloin, kun naksauttaa autossaan turvavyönsä kiinni, ja pysähtyy liikenteessä punaisiin valoihin.
Ja Aaro Hellaakoski runoili aikoinaan vapaasta umpihangesta. Mutta siinäkin tulee vastaan viimeistään valtionraja. (Ja ilmastonmuutos. Onko meillä vapaus tuhota elinolomme ja sen mukana muut muut eliölajit?)
Hellaakoski tietysti myös kirjoitti meikäläisestä sielunmaisemasta ja yleensä yksilön ja yhteisön välisistä välttämättömistä ristiriidoista, jotka nekin elävät ja muuttuvat ajan myötä.
Vapautta vain vapaassa tilassa
Vapaus ja sen rajoitukset ovat läsnä kaikkialla arjessa, eivät ainoastaan YK:n peruskirjan ja perustuslakimme periaatteina. Olemme rajoituksista sopineet yhdessä esimerkiksi lakien kautta, tai lukemattomin säännöin yhdistyksissä ja muissa yhteyksissä.
Vapauksista myös käydään loputonta keskustelua. Sellainen voi toteutua vain vapaassa yhteiskunnassa.
Tämän vuoden Tieteen päivien teema on Vapauden rajat. Perinteen mukaan teemasta julkistetaan kirja, missä eri alojen asiantuntijat kirjoittavat aiheesta. Tässä kirjassa kaikkiaan 34 näkökulmaa ajatuksiamme ja etiikkaamme ruokkimaan.
Ihan kaikkea vapaudesta kirjassa Kaikki vapaudesta ei ole. Vapautta pohditaan yksilön ja identiteetin, valtion ja yhteisön, sekä luonnon ja maailman
Viime aikoina paljon puhuttujen kasvatuksellisten mallien, sananvapauden, liikkumisvapauden ja yksityisyyden (tai sen katoamisen) lisäksi kirja katsoo vahvasti tulevaisuuteen.
Vapaus muokata uusi ihminen?
Lääke - ja biotieteissä mennään vauhdilla eteenpäin. Tähän mennessä ihmiskunta on ollut perintötekijöidensä 'vanki'. Nyt avautuu mahdollisuuksia tieteen keinoin muokata ja muuttaa ihmistä ja ihmisyyttä tavalla, joka on ollut vain tieteisfantasioiden ainesta.
Mutta onko meillä siihen vapaus, sallimmeko tällaisen? Mitä jos joku ottaa vapauden muokata ihmisen perimää geeniräätälöinnillä? Onko joukossamme kohta eräänlaisia keinoihmisiä, tai ihmisiä jotka halutessaan nuorennuttavat itseään? Saako kaikella tällä tehdä bisnestä?
Suosittelen perehtymään näitäkin ihmisyyden perusolemiseen ja -olemukseen pureutuvia artikkeleita. Tämä tutkimusjuna ei pysähdy, sen vauhti vain kiihtyy. Ja me olemme mukana kyydissä.
Rikoksen uhri takaisin keskiöön
Tämän kirjoittaja sai miettimistä myös ns. restoratiivista eli korjaavaa oikeutta pohtivasta kirjoituksesta. Sen periaatteena on sovittelu, joka kirjoittaja Henrik Elonheimon mukaan oikeudenkäytön ja oikeusajattelun megatrendi. Muun muassa kouluissa sitä jo sovelletaan.