Jade McGlynn: Venäjän sota (Docendo 2023). Suomentanut Kyösti Karvonen.
Lännen ei kannata tuhlata energiaansa Vladimir Putinin pään kääntämiseen. Eikä sen enempää kadunvenäläisenkään, vaan Ukrainan kärsivälliseen sotilaalliseen auttamiseen ja yhteiskunnan muuttumiseen.
Brittiläinen Venäjä-tutkija, aiemmin vuosia Venäjällä asunut ja maahan syvästi kiintynyt Jade McGlynn perustelee edellä olevaa näkemystään pureutumalla niin venäläisen tv:n, sosiaalisen median, kuin lukuisten eliitin asiantuntijoiden ja poliitikkojen näkemyksiin, keskusteluihin ja kommentteihin.
(Ja niin vain hyvin moni älykäskin asiantuntija tuppaa olemaan venäläisen ’muita aidompi, moraalisempi ja parempi’-sivilisaationäkemyksen ja putinilaisen toiminnan hoviselittäjä, vaikka nyanssejakin on).
Kirjan sivuilta kuoriutuu itse aiheutetut historian traumat ja nöyryytykset - viimeksi suurimpina Neuvostoliiton romahdus, 1990-luvun talouskaaos, ja ulkopuolisena vaikuttajana lännen sotilaallinen tuki Kosovolle. Ovat pelko, alemmuuskompleksi, katkeruus, toisiinsa luottamattomuus, uhriutuminen, vainoharhaisuus. Putin on näiden kokemusten ruumiillistuma ja henkistymä.
Näille rakentuu väkivaltainen ylimielisyys, itselleen valehteminen tai vaikean totuuden eli Venäjän julmuuden myöntämättömyys, passiivisuus, pakkomielteinen jankuttaminen venäläisestä voittavasta totuudesta ja ylivertaisesta henkisyydestä. Venäläiset ovat itsestään selvästi empaattisempiakin kuin muut. Siksi he tuhoavat Ukrainaa.