Venäjällä elää ja kasvaa lasten ja nuorten "fasistinen" sukupolvi, joka on ennennäkemättömän väkivaltainen ja aatteellinen, sanoo kanadalainen historioitsija ja Venäjä-tuntija Ian Garner.
Jos Venäjä kykenee selviämään Ukrainan sodasta ja muista kriiseistään vielä seuraavat 5–10 vuotta, Venäjällä aikuistuu tämä Garnerin Z-sukupolveksi kutsuma joukko.
– Se ei enää muista aikaa (ennen vuotta 2012), jolloin äärinationalismi ei ollut Venäjällä normi, Garner sanoo STT:n haastattelussa.
Hänen mukaansa on varmaa, että nuorille syötettävä nationalismista, sodasta, marttyyriudesta ja uudestisyntymisestä koostuva keitos vaikuttaa vielä pitkälle Vladimir Putinin jälkeiseen aikaan.
Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että Garnerin mukaan parasta, mitä länsi voi juuri nyt tehdä, on auttaa Ukrainaa voittamaan sota ja pakottaa Venäjä muuttumaan siten, ettei se enää olisi välitön sotilaallinen uhka.
– Ja myös demilitarisoimaan Venäjän kulttuurin, koska siellä se todellinen ongelma on, Garner sanoo.
Garner kuvaa kiehtovasti sitä, miten internet-ajan venäläisnuoret on saatu omaksumaan aiempien sukupolvien ajattelutavat. Vladimir Putin ei ole enää mikään raikas uusi tuulahdus kuten yli 20 vuotta sitten noustessaan presidentiksi. Siksi idoleiksi on valjastettu voimistelun olympiavoittajan Nikita Nagornyin kaltaisia nuorekkaita esikuvia. Onpa tarjolla myös täydellistä ortodoksista unelmaperhe-elämäänsä verkkoon jakavia "momfluenssereita".
Lue myös: Venäjän budjetti vuoti länsimedialle: Kreml rakentaa uutta Neuvostoliittoa someseurannalla ja sotapeleillä
"Jumala on kanssamme"
Keskeinen rooli uusvanhojen asenteiden omimisessa on sosiaalisella medialla: Telegramilla, VK:lla ja erityisesti Tiktok-sovelluksella. Sitä käyttää myös sotilaallisesti toimiva Junarmija. Tällä 8–17-vuotiaille suunnatulla nuorisoarmeijalla on Garnerin arvioiden mukaan jo 1,6 miljoonaa jäsentä.
– Kun katsoo Junarmijan Tiktok-julkaisuja, ne ovat esteettisesti täysin identtisiä sille, mitä läntinen käyttäjä odottaisi näkevänsä. Kaikki tanssit, huulisynkat ja sähäkkä toiminta, Garner luettelee.
Nuori käyttäjä saa siis juuri sellaisen kuluttajakokemuksen, mitä kaipaa, eikä siirtyminen läntisen populaari- ja nettikulttuurin piiristä kotimaiseen ole vaikeaa. Täynnä isänmaallisuuden, sodan ja uskonnon kieltä olevaa sisältöäkään ei osata kyseenalaistaa, vaan fasistista ideaa sodan vääjäämättömyydestä ja elintärkeydestä toistetaan ja uudistetaan jokaisella tykkäyksellä, kommentilla ja jakamisella.
– "Olemme venäläisiä, joten Jumala on kanssamme." Tätä hokemaa kuullaan koko ajan kaikkialla verkossa. Venäjän on voitettava, koska se voittaa aina. Se johtuu jumalallisesta johdatuksesta, Garner kuvailee esimerkkiä.
Hänen mukaansa Tiktok on pahin, koska algoritmit pitävät huolen siitä, että kun on katsonut muutaman Junarmijan tai Kunnia Venäjälle -otsikoidun videon, ei muuta enää näekään. Samalla kokee olevansa osa jotain suurempaa. Kaninkoloon kerran pudottuaan sieltä ei pääse ylös.
– Mitä voimme tehdä Tiktokille? Emme juuri mitään, kun puhutaan Tiktokista Venäjän sisällä, Garner myöntää.
Vaikka valtion internet-sensuurin kiertävien VPN-yhteyksien käyttö on Venäjällä kielletty, niitä käytetään yleisesti. Tämä ei kuitenkaan altista venäläisnuoria läntiselle uutisille esimerkiksi Ukrainan sodasta. Garnerin mukaan venäläisnuoret käyttävät yhteyksiä "kaikkeen hauskaan", kuten Instagramiin. Sekin on Venäjällä kielletty, mutta silti venäläiset mielipidevaikuttajat toimivat aktiivisesti myös siellä.
Lue myös: Suomessa opiskelu voi olla keino päästä pois – venäläisopiskelijoiden määrä toisen asteen oppilaitoksissa kasvanut
Sota on Venäjän valtionuskonto
Jotta nuorison aivopesu ei jäisi vain someaktiivien varaan, viestiä välitetään perinteisemmin menetelmin kouluissa. Pakollisilla "keskusteluja tärkeistä asioista" tunneilla opitaan, miksi yhden isän ja äidin perhe on paras ja miksi isänmaan on oltava omaa elämää rakkaampi. Garnerin mukaan jokainen tulevina vuosina aikuistuva koululainen opetetaan ymmärtämään, että sota on tärkeä Venäjän tulevaisuudelle.
– Kun nämä nuoret venäläiset kasvavat aggressiivisuuden, patriotismin, uskonnon ja vainoharhaisuuden maailmassa – ja mahdollisesti vakavasti otettavilla sotilastaidoilla varustettuina – voimmeko odottaa heidän omaksuvan humanitaarisia arvoja tai tuomitsevan kansakuntansa Ukrainassa tekemät vääryydet, Garner kysyy kirjassaan.
Siksi Ukrainan sodan voittoon auttamisen lisäksi lännessä pitäisi aloittaa hidas ja vaikea työ venäläisnuoriin vaikuttamiseksi – ei vastareaktion aiheuttavalla hyökkäyksellä, vaan tarjoamalla jotain muuta sisältöä venäläisen narratiivin tilalle
Garner huokaa syvään, kun puheeksi tulevat lännessä ehkä kestämättömiksi epäillyt Venäjän miestappiot.
– Tällaiset puheet tekevät minut hulluksi! Venäjällä kun ajatellaan, että mitä huonommin asiat menevät, sitä suurempi voitosta tulee. Kyseessä on pohjimmiltaan kristillinen narratiivi. Eihän siinäkään ajatella, että harmi kun Jeesus kuoli, vaan että Jeesuksen täytyikin kuolla noustakseen ylös, Garner vertaa.
Venäjän valtionuskonnon nimi on Garnerin mukaan kuitenkin toinen maailmansota. Venäjällä ei sanota "ei koskaan enää" vaan "me voimme tehdä sen uudelleen".
Junarmijan verkkosivulla esitellään Ukrainassa kuolleita nuorisoarmeijan entisiä jäseniä. Viesti on Garnerin mukaan selvä: sodassa taistelevista ja kuolevista tulee heti pyhiä, ja nykynuorilla on nyt tilaisuus olla yhtä hyviä kuin heidän natsi-Saksaa vastaan taistelleet ja kuolleet isovanhempansa.
Korjattu kirjoitusvirhe otsikosta 27.2.2024 kello 6.42.