Kirja-arvio: Tuntemattoman perheen historia

Kirja yllättää useammalla tavalla. Sehän on koukuttava dekkari vaikka kustantaja esittelee sen erään – siis tuntemattoman perheen historiana.

Tai se on rikas historiallinen romaani, se rakentaa tarkkoja henkilöhahmoja, uskottavia tilanteita ja tunnelmia, se vie lukijansa aikaan, jolloin ennen turhat valinnat tulivat pakkona eteen ja määräsivät kohtalon: oletko tsaarinhallinnon vai vallankumouksen puolella, liitytkö punakaartiin vai valkoiseen,  puhutko suomea vai venäjää, annatko poikasi sotaan, karjasi kaartien huoltojoukoille. Odotatko vai pakenetko. Tapatko ja kenen puolesta. 

Myöhemmin valitset, kerrotko jyrkästi muuttuneen identiteettisi taustoista vai yritätkö sopeutua näkymättömäksi ärsyttämättä ketään. Pystytkö unohtamaan.

Kirjan päähenkilö Pavel Petroff jätti salatun menneisyytensä avaimeksi lapsenlapselleen osoitetun paketin jossa oli venäjänkielinen kirja ja valokuva upseeri Pauli Pakaraisesta talvisodassa. 

Paketti avataan vuosikymmeniä myöhemmin, kun aikalaiset eivät enää ole kertomassa mitä oli haluttu unohtaa, miksi vaihdettu nimeä, uskontoa, äidinkieltä.

Alkaa kiihkeä kysely ja tutkiminen. Kansallisarkiston tiedot yllättävät.

Historiallisen romaanin lisäksi kirja on sukututkimuksen tulos kaunokirjallisena esityksenä. Tämä perspektiivi kiinnostanee sukututkimuksen harrastajia.

Suurta yleisöä tarina  koskettaa avaamalla uuden näkökulman rajaseudun historiaan ja monien rajakarjalaisten menneisyyteen. Tai vielä enemmän: ajankohtaisen filosofisen pohdinnan pakolaisuuden syistä, ihmisen halusta säilyä hengissä ja valmiudesta tehdä sen takia melkein mitä tahansa. Erään tuntemattoman perheen historiasta jokainen voi siis löytää itsensä ja se tekee kirjan arvokkaaksi.

Nykyajassa ennakkoluulot kasvavat, voimistuvat ääriliikkeet ruokkivat ihmisten epävarmuutta. Kirjan kirjoittaja ja lähisuku joutuvat miettimään haluavatko, uskaltavatko paljastaa juurensa, ovatko toiset juuret parempia kuin toiset, leimaako nouseva rasismi heidät, onko meillä sittenkään uskonnonvapautta varsinkaan omassa perheessä kun puoliso ei sallisi kirkkokunnan muuttamista.

Toisena rinnakkaisena tarinana kirjassa kulkee nykyisyys, jossa sen päähenkilö ottaa vastaan yllätyksiä taustastaan ja miettii perheensä kanssa niiden merkitystä.   

Kerronta on jouhevaa, rikasta, helppolukuista. Itse aloitin lukemisen ilman suuria odotuksia mutta tarina imaisi mukaansa kunnes silmät viisi tuntia myöhemmin väsyivät. Luin kirjan seuraavana päivänä loppuun ja viikkoa myöhemmin varmuuden vuoksi pääosin uudelleen. 

Pidän historian, arkielämän tarpeiden ja tunteiden kuvausta erityisen kiinnostavana. Kirjoittaja käyttää venäjänkielisiä termejä, joiden merkityksen voi arvata ja ne tuovat autenttisuuden tuntua rajaseudun elämään.

Tarina perustuu faktoihin, on faktio kuten kirjailija sanoo, vaikka fiktiotakin on tarvittu historian tunnelmien rakentamisessa. Sitä olisi voinut olla vielä enemmäkin – vaihtokaupassa antaisin pois osan nykyajan kuvauksista; sen osan joka ei ole välttämätön menneisyyden paljastumisen jännitteelle. Nykyperheen arki haasteineen verrauttuna pari sukupolvea sitten eläneiden esi-isien eloonjäämiskamppailuihin osoittaa hyvin miten paljon lyhyessä ajassa on tapahtunut.   

Merja Sundström