Anni Valtonen: Elämäni Kolumbia. Like. 2020. 190 s.
Kolumbia on yhtä paljon kuin vain Pablo Escobar, kuin Suomi on vain viinaa juovien, emotionaalisesti mykkien maa.
Kolumbiasta on suomeksi kirjoitettu niukasti. Toimittaja Anni Valtosen (s. 1970) henkilökohtainen kirja on tervetullut opus lisäämään tietoa ja näkemystä suureen, hyvin kauniiseen eteläamerikkalaiseen maahan.
Valtonen rakastui Suomessa kolumbialaiseen opiskelijaan. Se johti yhteiseen elämään täällä, Kolumbiassa ja välillä Nicaraguassa. Suhde päättyi eroon, mutta hän ja kaksi lastaan elää Suomessa, ja Kolumbia on läsnä identiteettinä monin (lapsille luonnollisesti myös kasvamisen mukana tullein) lähtemättömin tavoin, ajatuksin ja temperamentein.
Kolumbia muuttuu hitaasti
Kolumbia on yhä katolinen, vanhoillinen maa, vaikka onneksi muutosta tapahtuu esimerkiksi suhtautumisessa sukupuolivähemmistöihin. Ilmastonmuutosta ei kielletä.
Yhteiskunta on myös sosiaalisesti erittäin monikerroksisesti epätasa-arvoinen, mikä ylläpitää kroonista poliittista, huume- ja katuväkivaltaa, näiden kietoutuessa usein toisiinsa.
Gringana, muualta tulleena valkoihoisena, Valtonen sekä elää arkea kolumbialaisten naisten kanssa, että havainnoi ympäröivää kulttuuria ja sen tuomia asenteita ja käsityksiä, jotka koskevat myös parempia yhteiskuntaluokkia.
Naiset yhä passaavat miehiään, naiset eivät voi pestä alusvaatteitaan yhteisessä pyykissä, koulutettujakin naisia jää kotiin perheenäidiksi uralleen hyvästit jättäen.