Michael Sheridan: Punainen keisari – Xi Jinping ja hänen Kiinansa (Atena 2025). Suomennos Ari Väntänen
Pitkän linjan ulkomaantoimittaja Michael Sheridan on kirjoittanut perinpohjaisen teoksen Kiinan nykyisestä presidentistä ja puoluejohtajasta Xi Jinpingistä. Näiden virkojensa lisäksi Xi on myös armeijan ylipäällikkö.
Xi kuvataan hieman kuivakkana mutta määrätietoisena miehenä, joka valtaan päästyään muutatti perustuslakia ja teki näin itsestään Kiinan uuden elinikäisen diktaattorin.
Kiinassa on ollut tapana, että presidentti ei ole kahta viiden vuoden virkakautta pitempään vallassa, mutta Xi päätti itsensä kohdalla muuttaa tätä perinnettä.
Väärinajattelijat ja korruptiokaverit saivat lähteä
Diktaattori toimii diktaattorin elkein. Väärinajattelijat on poistettu kuvioista ja yes-miehet on jätetty jäljelle. Tosin täytyy myöntää, että monet puhdistetut johtajat olivat läpeensä korruptoituneita.
Uuden valtiaan tullessa virkaansa, Kiinassa on tapana uusia hallintoa ja antaa kenkää vääränlaisille hallintohenkilöille. Xi Jinpingin tullessa valtaan vuonna 2013 erotettavien määrät olivat kuitenkin ennennäkemättömän suuret.
Jos aiemmin oli napattu isoja tekijöitä eli tiikereitä, nyt napattiin Xin sanoin tiikereiden lisäksi kärpäsiä.
Tiikereihin kuului muun muassa armeijan ylin kenraali Xu Caihou mutta hänen lisäkseen armeijan ylimmästä johdosta sai lähteä kymmeniä enemmän tai vähemmän korkea-arvoisia upseereita.
Xin kerrotaan aloittaneen armeijassa suurimmat muutokset sitten vuoden 1949. Teknologisesti takapajuinen ja saamaton jättiarmeija on nyt uusittu johtoa myöten moderniksi armeijaksi, jonka tukijoukot osaavat kybersodankäynnin ja digitaalisen kontrollin.
Osa puolueen jäsenistä ilmiantoi itsensä
Xin valtakauden ensimmäisenä viitenä vuotena yli kaksi miljoonaa puolueen jäsentä tutkittiin ja havaittiin syylliseksi korruptioon. Keskuskomiteasta ja maakuntahallinnoista puhdistettiin 700 ylintä virkamiestä.
Toiminta oli niin tehokasta, että pelkästään yhden vuoden aikana yli 50 000 puolueen jäsentä tunnusti ilman syytteitä syyllisyytensä erilaisiin rikoksiin.
Xille pahimmat syylliset olivat etenkin poliittisesti erilaisella linjalla olevat henkilöt. Näitä löytyi etenkin vaikutusvaltaisesta nuorisojärjestöstä, jonka Xi käytännössä murskasi.
Xistä tehdään suurta ajattelijaa
Vaikka Xi Jinping ei ole mikään filosofi, sadat miljoonat ihmiset opiskelevat hänen viisauksiaan. Viisauksia onkin paljon, sillä ahkera Xi on erään laskelman mukaan saanut julkaistua pitkälle yli sata kirjaa ajatuksistaan.
Xi:llä on kyllä yliopistollista viisautta ja hän on jopa kirjoittanut oikeustieteen väitöskirjan. Punainen keisari -kirjassa kerrotaan, että väitöskirja on mitä ilmeisimmin pääasiassa muiden tekemä ja väitöskirjaan tutustuneet sanovat sen olevan varsin kehno.
Xi ei varsinaisesti ole koskaan ollut kirjatoukka vaan häntä kuvataan tavalliseksi kaveriksi, joka katsoo mielellään urheilua televisiosta ja ottaa “muutaman lasillisen tai enemmänkin”.
Klaanit ovat edelleen tärkeitä
Michael Sheridanin mukaan Kiina on edelleen eräänlainen klaaniyhteiskunta, jossa suvulla on suuri merkitys.
Xin isä Xi Zhongxun oli aikansa kuuluisa vallankumouksellinen, joka monen muun puoluekaaderin tavoin joutui puhdistusten kohteeksi kulttuurivallankumouksen pyörteissä.
Isänsä oletetuista pahoista teoista joutui kärsimään myös poika Jinping, joka joutui vangituksi, vainotuksi ja pakotettiin lopulta muuttamaan pääkaupungista maaseudulle varsin alkeellisiin oloihin.
Tie valtaan oli pitkä mutta ei varsinaisesti kivikkoinen. Suku ja suosikit olivat koko ajan Xi Jinpingin turvana ja edistämässä tämän pääsyä yhä korkeampiin tehtäviin. Vastalahjaksi Xin sukulaisilla on nyt omaisuutta satojen miljoonien dollarien arvosta.
Xi kuuluu “nuoriin prinsseihin”
Kirjassa käydään yksityiskohtaisesti läpi Xi Jinpingin uraa ja kerrotaan samalla Kiinan monimutkaisesta ja epätasaisesta kehityksestä nykyisenkaltaiseksi yhden puolueen ja puoluejohtajan diktatuuriksi, jossa kuitenkin vallitsee markkinatalous.
Kiinan kommunistisessa puolueessa on kirjan mukaan neljä selkeää fraktiota, joista Xi kuuluu “nuoriin prinsseihin”. Tällä tarkoitetaan vallankumouksen perustajien poikia ja tyttäriä, eräänlaisia vallanperijöitä.
Nuoret prinssit inhoavat nimitystä ja haluaisivat itseään kutsuttavan punaisiksi perillisiksi.
Ihmisten oikeudet vähenevät vauhdilla
Nuori prinssi on pannut tuulemaan: Kiinalla on lukuisia jättiprojekteja Afrikassa ja Aasiassa, Taiwania uhkaillaan ja Luoteis-Kiinan uiguurialueita pannaan kovakouraisesti järjestykseen. Lisäksi Etelä-Kiinan merta pidetään omana alueena naapurimaiden vastustuksesta huolimatta.
Ihmisten valvontakoneisto on huipussaan. Maassa on tehtailtu liukuhihnalla erilaisia kansalaisten oikeuksia kaventavia lakeja: kansallisen turvallisuuden laki, vastavakoilulaki, terrorismin vastainen laki, kyberturvallisuuslaki ja ulkomaisten kansalaisjärjestöjen toimintaa säätelevä laki.
Ehkä mykistävin on Xin toimeenpanema kansallinen ihmisoikeussuunnitelma, joka kirjan kirjoittajan mukaan poisti kiinalaisilta lähes kaikki oikeudet, jotka maa oli YK:hon liittyessään hyväksynyt.
Kirjan kirjoittajan mukaan seuraava merkittävä askel oli niittää pois niin sanotut nousukasyrittäjät, jotka saattaisivat luulla itsestään liikoja. Yhtenä esimerkkinä mainitaan Alibaban entinen pomo Jack Ma.
Kirjan mukaan tällaiset yrittäjät ovat joko mukautuneet tai poistuneet maasta. Xi kun ei ole halunnut mitään vaihtoehtoisia vallan keskuksia Kiinaan.
Nyt Xi veljeilee Venäjän ja Putinin klaanin kanssa samalla kun suhteet Yhdysvaltoihin ovat pohjamudissa.
Kiina on todellakin saanut uuden keisarin.