Katja Kallion Taskupainos Anna-Leena Härkösen elämästä (Otava 2025) kuvaa avoimesti näyttelijän elämää ja vaikeitakin aiheita, kuten seksuaalista häirintää.
Katja Kallio on kirjoittanut varsin avoimen elämäkerran kirjailija-näyttelijä Anna-Leena Härkösestä.
Nimiäkin tiputellaan runsaasti ja niinpä opimme, että 60-vuotias Mikko Niskanen rakastui enemmän tai vähemmän palavasti 18-vuotiaaseen näyttelijään.
Tai että Erno Paasilinna saattoi olla selvin päin herrasmies, mutta kännissä ollessaan kouri rinnoista ja puhui rumia. Tai että Pertti "Spede" Pasanen pani käden heti reidelle.
Seksuaalisen häirinnän kuvasto
Itse asiassa kirjassa kuvataan seksuaalista häirintää hyvin laajasti.
Anna-Leena Härkönen sanoo kirjassa, ettei häntä ole koskaan raiskattu eikä hän ole koskaan edennyt urallaan niin sanotusti reittä pitkin, mutta kaikkea muuta onkin sitten tapahtunut.
Sen vielä lukija jotenkin ymmärtää, että häiriintyneet miehet soittelevat, stalkkaavat tai lähettävät kirjeitä, mutta sitä on vaikeampi ymmärtää, että jotkut opettajat näyttelijäkoulussa kourivat alapäästä eikä siitä tehdä sen kummempaa numeroa.
Näyttelijän työ on tietenkin fyysistä ja alastomuuskin on normaalia. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, mitä nykyisin kutsutaan seksuaaliseksi häirinnäksi.
Härkönen kertoo lukuisia tapahtumia mutta antaa ymmärtää, että ei nuorempana oikein edes tajunnut tällaisten tapausten olevan jotain, josta voisi nostaa meteliä.
Mikko Niskasen tapauksessa Härkönen jopa koko ajan mietti, että ei nolaa häntä, vaikka mies yritti koko ajan käyttää häntä hyväksi.
Onnellinen lapsuus
Katja Kallio käy kirjassa läpi Anna-Leena Härkösen lapsuutta, jossa vanhemmat kannustivat luoviin harrastuksiin.
Uskontokin oli läsnä lapsuuspaikkakunnalla Kempeleessä Oulun lähellä, vaikka vanhemmat eivät ymmärtääkseni olleet varsinaisesti uskovaisia. Pappeja ja muita uskonnollisia ihmisiä oli suvussa, mutta esimerkiksi jako lestadiolaisiin oli selvä.
Alueen ihmisten konservatiivisuus tulee kuitenkin esille pitkin kirjaa, kun Härkönen pohtii, minkälaisen vaikutuksen hänen kirjansa tai elokuvansa tekivät kotipaikkakunnalla asuviin sukulaisiin. Alastomuus ja seksuaalisuus olivat monesta kiusallisia asioita.
Häräntappoase aikansa kohuteos
Härkönen kirjoitti lukioikäisenä valtavaa huomiota saaneen Häräntappoase-kirjan, joka nosti hänet aikansa julkkikseksi.
Härkönen myöntää elämäkerrassaan, että nuorena hänen haaveenaan oli tulla kuuluisaksi ja kuuluisaksi nimenomaan työnsä kautta.
Tämä toive siis toteutui täydellisesti.
Kirjan julkaisun jälkeen ovet Jouko Turkan vetämään Teatterikorkeakouluunkin avautuivat ensimmäisellä yrittämällä. Vuosi kuitenkin riitti ja Härkönen sai hermoromahduksen, jonka jälkeen opiskelut jatkuivat sujuvasti Tampereen teatterikorkeakoulussa.
Jouko Turkan tekemisistä on kirjoitettu niin monta kirjaa, että tämän kirjan lyhyet kuvaukset Turkasta ja hänen opetusmetodeistaan ovat monille tuttuja.
Lue myös: Näyttelijä Outi Mäenpää muistelee Jouko Turkan metodeja Teatterikorkeakoulussa: "Hän puri, potki ja löi"
Sen sijaan paljon mielenkiintoisempaa on, kun Kallio kuvaa Härkösen saamaa hermoromahdusta tai pitkäkestoista masennusta, joka oli viedä Härköseltä hengen.
Lähipiirin reaktiot ovat myös kiinnostavia: toisilta tuli ymmärrystä, toiset yrittivät patistella ja kolmannet ilmeisesti ajattelivat, että masentunutta voi käyttää helposti seksuaalisesti hyväksi.
Kuvaus teatterimaailmasta
Kirjassa on kerrottu lukuisia hauskoja ja "hauskoja" tapahtumia teatteri- ja elokuvamaailmasta.
Toisinaan Härkösen kolme avioliittoakin vaikuttavat enemmän tai vähemmän tragikoomisilta – tai ehkä kyse on vain siitä, että ikävät tai sekavat asiat on kirjoitettu lukijaa kiinnostavalla, mustan huumorin kuorruttamalla tavalla. Pisteet siitä.
Mutta ei tässä vielä kaikki.
Katja Kallio saa Härkösen puhumaan myös kuolemasta.
Materiaalia pohdintoihin onkin paljon, sillä Härkönen kertoo kuolleista kollegoistaan, itsemurhan tehneestä siskostaan ja niin ikään itsemurhaan päätyneestä ystävästään Miki Liukkosesta.
Härkönen kysyi lapsena äidiltään, jatkuuko elämä taivaassa ikuisesti ja äiti vakuutti näin käyvän.
Sittemmin Härköselle on selvinnyt, että elämä päättyy kuolemaan – ja hyvä niin, kuka nyt ikuisesti jaksaisi pyörittää asioita.