Kirja-arvio: Suomen talous vuoristoradassa

Sitten tuli sota Lähi-idässä ja öljykriisi. Juhlat loppuivat. Suomelle se ei ollut itsenäisyyden ajan syvä  talouskriisi, vaikka kotitalouksia kehotettiin sammuttamaan valoja, näyteikkunoita pimennettiin ja nopeusrajoituksiakin laskettiin.

Öljykriisi toi valmiusjärjestelmän

Poliittisesti sen pysyvä vaikutus on suurempi. Suomi kävi EEC-neuvotteluja, ja tänne rakennettiin öljykriisin säikäyttämänä valmiusjärjestelmä ministeriöiden ja isojen virastojen valmiuspäällikköineen, ja puolustusvoimatkin sai lain säätämiä uusia tehtäviä, muistuttavat Lyydia Aarninsalo ja Johanna Rainio-Niemi luvussa Kokoaan suurempi kriisi?

Tuolta ajalta löytyy myös yhteys koronapandemiaan.

Suomi siirtyi rauhan aikana ensimmäistä kertaa poikkeusoloihin vuonna 1970 säädetyn säännöstelyvaltuuslain nojalla. Kirjoittajien mukaan tämä tapahtui ilman suurta porua. Liekö tuolloin presidentti Urho Kekkonen tiennyt tässäkin paremmin kuin muut, ja kansa hiljaa nyökytellyt?

Lue lisää: Kirja-arvio: Ex-suurlähettiläs Mikko Hautala haluaa itärajalle miinoja ja linnoitteita

Samoin kuin oli epäileviä koronapandemian ja viruksen olemassaolon suhteen, myös tuolloin nousi protestiääniä ns. kansan syvistä riveistä, tosin eduskunnasta herraskaistaustaisen Veikko Vennamon (SMP) äänellä: ”Koko kansahan tietää, että tämä öljykriisi on suurta humpuukia.”

Humpuukia se ei ollut, vaan ”avaintapahtuma” vallitsevan teollisen ja talouskasvun aikakauden päättymiselle.  

Lukuisia lama-aikoja

Vielä vähemmän huijausta olivat BKT:llä mitattuna ensimmäisen maailmansodan ja heti itsenäistymisen jälkeisen sisällissodan vuodet, ja yhä elävien muistissa 1990-luvun lama.

Roope Uusitalon mielestä ensin mainitut vuodet ovat olleet Suomen talouden raskaimmat. Sisällissodan alhoa ja sen seurauksia uudistavine ja vankempaa yhteiskunnan pohjaa rakentavine lainsäädäntöineen kuvaavat Teppo Lindfors, Jaakko Meriläinen ja Matti Mitrunen.

Maanomistusta tasa-arvoistettiin 1918 niin kutsutulla torpparilailla, 1921 tuli yleinen oppivelvollisuus, ja niin edelleen. Kansantalous ei ole vain taloutta, mistä tämä kirja erinomaisesti muistuttaa.

1930-luku tunnetaan Yhdysvalloista alkunsa saaneena pula-aikana.

Lue lisäksi: Kirja-arvio: Yksinvaltius on Venäjällä sitkeämmässä kuin uskomme – Aleksei Navalnyi eli erikoisen elämän, mutta yksi päätös ihmetytti kaikkia

Kansan suussa ”pula-aika” tarkoittaa puutetta ja pulaa niin peruselintarvikkeista, vaatteista, kuin työpaikoista. Matti Hannikainen ja Sakari Heikkinen muistuttavat , että alun perin pula-aika viittasi ”talouselämän pulmalliseen tilanteeseen, kiipeliin, kriisiin”.

Toki lama koetteli myös Suomea. Talous niiasi, erityisesti kansalaisten yksityinen kulutus ja investoinnit. Noihin vuosiin osuvat myös poliittisesti kuumat vuodet äärioikeislolaisine liikehdintöineen.    

1990-lama oli ”OECD-maiden siihen saakka syvin taantuma sitten toisen maailmansodan”, Vesa Vihriälä toteaa.

Tätä talouden, sen hajoavien rakenteiden (ja uusien syntymistä) ja yhteiskunnallista ahdinkoa käydään läpin kahden artikkelin voimin. Se on tarpeen muistutuksena jo siksi, koska sen jäljet näkyvät yhä niin syntyvyydessä kuin korvien välissä ahdinkona ja kokemusten periytymisenä.

Kasinotalous päättyi tuhoon

1980-luvun rahamarkkinoiden vapautuminen sai ns. kasinotalouden hehkuvan kuumaksi voimapukujen topattuine olkapäineen. Nousu rysähti tuhoksi.

Siihen vaikuttivat niin vuosikymmenien vientiriippuvuus Neuvostoliiton helpoista mutta uusiutumisen kannalta tuhoisista ’markkinoista’, eli bilateraalikaupasta, kuin poliitikkojen haluttomuus ja/tai kyvyttömyys puuttua liian höveliin menoon rahamarkkinoilla, mikä johti luottokriisiin. Myös kynsin hampain pitäminen kiinni vakaan markan linjasta kävi liian kalliiksi monelle ulkomaan valuutassa velkaantuneelle yritykselle ja kotitaloudelle.

1990-luvulla Suomi sukelsi syvällä, mutta samalla alkoi uusi aikakausi Nokian, kansainvälistyvien markkinoiden (termi globalisaatio tuli kaikille tutuksi) ja EU-jäsenyyden kautta. Tämä ei tietenkään lohduttanut työelämästä pidemmäksi aikaa tai lopullisesti syrjäytyneitä.     

Syrjäisenä, vähäväkisenä, sotia ja talouskriisejä kokeneena maana Suomi on menestynyt kunnioitettavasti, ja oma osuutensa siihen on koulutuksella ja onnella.  

Nokian romahduksen jälkeenkin teknologinen nenä on yhä pinnan yllä, ja on vähän enemmänkin Suomi-neidon kehosta.

Lue myös: Kirja-arvio: Risto Murto on ottanut paikan synkkyyden lähettiläänä

Suomi on elänyt metsästä, siis luonnosta. Tähän saakka luonto on ollut vain jokin, joka tuntuu antavan pohjattomasti, on luonnonvara, palvelu. Vaan ei anna enää.

Luonto on tehnyt paluun, mitä todennäköisemmin hurjistuvalla systeemisellä voimalla. Tämä rysähdys ei ainakaan pääse tulemaan yllätyksenä.

”…saasteet, ilmastonmuutos ja lajikato ovat soittaneet, että luonto edelleen sääntelee talouden edellytyksiä – varsinkin Suomessa, jossa teollisuus ohjautuu yhä vahvasti luonnon raaka-aineisiin”, kirjoittavat Jari Eloranta, Riina Turunen ja Jari Ojala luvussaan Nälkää, sotia ja tauteja. 

• ma15:44
  Anssi Kela

  Kommentti: 25 vuotta sitten Anssi Kela teki kotitaajamastani koko Suomen maamerkin
• 1.3.19:27
  Uuden Musiikin Kilpailu

  Analyysi: Kiitos Yle, UMK on ihme ja Suomen vetovoimaisin ilmiö
• 1.3.14:08
  USA:n isku Iraniin

  Kommentti: Toivottavasti Valkoisessa talossa tiedetään, että Iran ei ole mikään Venezuela
• 28.2.10:05
  Uuden Musiikin Kilpailu

  Kommentti: UMK-finaalin lähetysaika ei palvele kaikkia katsojia – he jäävät ulkopuolelle
• 26.2.16:51
  Politiikka

  Kommentti: Pekka Haavisto pääsee vihdoin ja viimein kiinni YK-pestiin – vihreät vaikeassa paikassa
• Lataa lisää