Kun Suomi syöksyi jyrkänteeltä: Kirja maalaa pysäyttävän kuvan 90-luvun lamasta – "Ei valtio suojellut laumaansa, vaan kaikki vietiin teuraalle"

Kymmenen uutisten lähetys 3.10.1991 Helsingin mielenosoituksista.

Vaikka 1990-luvun lamasta on kulunut vuosikymmeniä, se on silti jättänyt pysyvän jäljen suomalaisiin. 90-luvun alun lama oli talousvaikutuksiltaan Suomen historian pahimpia talouskriisejä, jonka seuraukset ovat yhä läsnä.

Maaliskuun 29. päivä julkaistu kirja Perintämies ei soita kahdesti – 1990-luvun lama Suomessa avaa 1990-luvun laman vaikutuksia riipivästi.

Kirjan kirjoittanut J. K. Tamminen kertoo myös omasta suhteestaan lamaan, ja sen erinäisistä vaikutuksista omaan elämäänsä.

Tammisen kirja sai alkunsa jo vuonna 1996, kun hän oli muutamaa vuotta aikaisemmin menettänyt omaisuutensa ja sen myötä kotinsa 90-luvun laman aikana. Hänessä heräsi halu selvittää, mitä tapahtui suomalaisessa talouselämässä 1980-luvun noususta 1990-luvun alun syöksyyn.

Tamminen maalaa synkät ääriviivat kertoessaan myös laman aikoihin päättyneestä parisuhteestaan sekä itsemurhayrityksestä teollisuushallissa.

Kultainen kasari ja kulutusjuhlan aikakausi

Suomessa elettiin 1980-luvulla nousukautta.

Työttömyys oli vähäistä, ja Suomen kansantalous kasvoi nopeasti. Suomalaisen elämä oli vesisänkyä, olkatoppauksia, kotivideoita, mikroaaltouunia ja merkkivaatetta.

Elettiin kultaista vuosikymmentä, jota on kuvattu hyvinvoinnin ja kasvun ajaksi. 1980-luvun historiakuvaa leimaa kriisittömyys, ja ihan tavalliset kansalaiset kokeilivat siipiään osakemarkkinoilla.

Ilmassa oli kulutusjuhlan tuntua ja taustalla kuin varkain talous ylikuumeni. Alkuna sille oli hiljattainen vakuuksien arvon nousu, joka mahdollisti yhä uusien luottojen myöntämisen ja nostamisen.

Kirjassa Tammisen haastattelema, noina vuosina isoa kampaamoa Helsingissä johtanut yrittäjä kertoo:

"Juhlien vakiotapahtuma oli viinien maistelu ja niistä keskusteleminen. Miehillä oli takatukkia ja naisilla korkealle nousevia farkkuja.

Kaikki olivat omalla tavallaan niin kauniita ja onnellisia. Porukoilla alkoi olla luottokortteja. Syntyi uusia mahdollisuuksia. Oli tilaa elää ja hengittää.

Hienoa aikaa!"

Näin kertoo lahtelainen yrittäjä:

"Meillä oli porukalla ostettu Cadillac Fleetwood Brougham ja muutama selvä kuski aina saatavilla. Kun haettiin lainoja – ja niitä saatiin paljon – niin Cadilla oli kiva koukata pankin eteen. Tuohon aikaan se kertoi osaamisesta ja menestyksestä."

Pilvilinna romahtaa – alkoi ysärin krapula

Vuonna 1989 tuuli kääntyi huomaamatta.

Kansalle alkoi valjeta, että suhdannenäkymät olivat synkät, ja talous näytti kiikkerältä. Työttömyyden kasvun merkkejä alkoi näkyä, ja moni nautiskelija nosti kytkintä. Pulaan jäivät eritoten yrittäjät.

Näin Esko Aho luonnehtii aikaa viime vuonna julkaistussa kirjassaan Mustien joutsenten vuosi:

"Raskas velkataakka yhdistyneenä sietämättömän korkeaan korkotasoon ja aleneviin varallisuusarvioihin loi yhtälön, joka vei Suomen talouden tuhon kierteeseen, ensin kaatuivat korttitalot, mutta ajan myötä joutuivat vaaraan myös kivitalot."

Eikä laman julma koura rankaissut vain yrittäjiä.

Moni 80-luvun nousuhuumassa lainoja hakenut kansalainen velkaantui nyt vauhdilla, vaikka nousukautena pankit suorastaan rohkaisivat lainojen nostoon.

Tammisen kirjassa kotinsa laman myötä menettänyt nainen muistelee järkeilleensä pankkien kilpailun ja talouden kasvun pitävän markkinat kyllä kurissa.

"Emme osanneet pelätä kahden asunnon loukkua, sillä vuokra- ja palkkatulot riittivät mukavasti. Tavoitteena oli päästä asumaan omaan ja velattomaan taloon noin kolmikymppisinä. Jossain vaiheessa vuokralaisten kanssa alkoivat ongelmat. Silloin meilläkin oli ensimmäistä kertaa vaikeuksia lainojen kanssa.

Sitten ne vaikeudet kuin huomaamatta kasvoivat."

Kohti nousua, vaan ei toipumista

Kesällä 1991 työttömyys nousi huippuunsa, kun jopa 250 000 ihmistä oli ilman töitä. Loppuvuodesta työttömiä oli jo yli 340 000.

Suomi piti kiinni vahvasta markasta ja vasta kahden pakkodevalvaation jälkeen alkoi hiljattainen talouden nousu. Silti laman aiheuttamat kolhut ovat tuoreena kansalaisten mielessä vielä tänäkin päivänä.

Korkea työttömyysaste jäi osaksi suomalaista yhteiskuntaa myös laman jälkeen. Monet Tammisen haastattelemista eivät koskaan enää pystyneet palaamaan vanhaan elämänsä. 

Luottotietojen menetys, viranomaisten ja perintätoimistojen ratkaisut sekä elämänpiirin muutokset pitivät heidät pysyvästi syrjäytyneinä aina tähän päivään saakka. 

Entinen pienyrittäjä muistelee kirjassa:

"Aika vähäiset mahdollisuudet olivat konkurssin jälkeen nousta ja ponnistaa eteenpäin. Perässä olivat vittumainen vouti ja ahkera perintätoimisto. Jäin velkaa monelle kaverillekin, ja se syö miestä. Osa kyselee vieläkin 1990-luvun vippejä."

Eräs Pohjanmaalla toiminut uskovainen yrittäjä totesi Tammiselle näin:

"Ei valtio suojellut laumaansa, vaan kaikki vietiin teuraalle."

Kursivoidut kohdat artikkelissa ovat suoria lainauksia kirjasta.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja