Aapo Roselius & Oula Silvennoinen: Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921. Tammi. 2019. 366 s.
Toissa vuonna Suomessa muistettiin ja juhlittiin satavuotista itsenäisyyttä. Viime vuonna käsiteltiin kansakuntaa pitkään ja syvästi jakanutta sisällissotaa. Tänä vuonna on vuosisata Suomen ”hullusta vuodesta”, josta tiedämme ja puhumme huomattavasti vähemmän.
Ensimmäistä maailmansotaa käytiin Euroopan koillisnurkilla ja idässä vielä pitkään aselevon jälkeen 11.11.1918, toteavat historiantutkijat Aapo Roselius ja Oula Silvennoinen niin kutsuttuja heimosotia käsittelevässä kirjassaan.
Bolshevikkivallankumoksen jälkeen Venäjällä riehunut sisällissota ja Saksan tilanne pitivät muun muassa Itämeren alueen levottomana.
Valtiot ja vapaajoukkoja eri maista pyrkivät apajille intresseineen, myös Suomesta. Täällä sodan läsnäolo lähinurkilla ei sallinut sisällissodan jälkeistä rauhaan pyrkivää ”kulttuurista demobilisaatiota”, Roselius ja Silvennoinen kirjoittavat.
1800-luvun toiselta puoliskolta lähtien kansallismielisyys eri muodoissaan levitti viittansa myös pohjoiseen Eurooppaan. Yksi sen seurauksista Suomessa oli heimoaatteen nousu, käsitys Itämeren ja Karjalan alueen suomalaisista heimoista, jotka pitäisi saada osaksi Suur—Suomea.
Valtiovalta ei liiemmälti estellyt
Vasta itsenäistynyt virallinen Suomi ei näihin heimosotiin miehiä (ja joitakin naisia) lähettänyt, mutta ei aina myöskään heidän toimiaan kieltänyt. Päinvastoin, joko katsottiin muualle, tai vähintään iskettiin silmää vapaajoukkojen toiminnalle. Osa lehdistöstä ja kansalaisyhteiskunnasta antoi voimakkaan tukensa.
Käsillä oleva teos keskittyy tapahtumiltaan vuoteen 1919, vaikka alaotsikossa aikajakso on hieman pidempi.
Yksi vapaajoukkojen sotaretki kuitenkin suuntautui kesällä 1918 Vienan Karjalaan. Yhdistelmä idealistista kareliaanisuutta ja uskoa suomalaiseen sivistykseen ja osaamiseen siivitti sotimaan ja nostattamaan kansaa Leninin ja kumppaneiden brutaaliutta vastaan rajantakaisessa Karjalassa.
Sotaretkestä ei tullut mitään. Paikalliset asukkaat eivät innostuneetkaan hurmahenkiseen kansannousuun kirjailija ja nationalisti Ilmari Kiannon pettymykseksi, ja Britannia vastusti Saksaan nojaavien suomalaisten päämääriä alueella.