Reetta Hänninen: Kapinaa ja kiusantekoa. Venäjän sortokoneiston vastustus Suomessa. (Otava. 2023.) 191 s.
Kiusa se on pienkin kiusa, ja suurempi sitä suurempi.
Venäläinen ruhtinas Ivan Menschikoff Koreisch omisti Kymijoen varressa Anjalan kartanon, jonka yhteydessä toimi mylly. Sen käyttö tosin oli vaikeaa, kun Kymijoki padottiin 1900-luvun taitteessa.
Menschikoff oli paikallisten vihaama, kirjoittaa historiantutkija, FT Reetta Hänninen, mutta teon syynä saattoi hyvinkin olla Venäjän tsaarin Nikolain II:n päätösten aiheuttamat nk. sortovuodet.
Palkitun tutkijan Hännisen Kapinaa ja kiusantekoa pohjautuu hänen pro graduunsa. Sujuva, mukaansa tempaava kirja on mitä ajankohtaisin, vaikka täällä ei enää tarvitse kamppailla Venäjän tukahdutustoimia vastaan. Ukraina sen sijaan kärsii traagisesti kiihkokansallismielisen imperiumin väkivallasta.
1800-luvun lopulla Nikolai II pelkäsi, että Romanovien suvun hallitsema Venäjä oli liian epäyhtenäinen ja ei-venäläinen.
Suomen suuriruhtinaskunta ei siten ollut ainoa, johon alkoi kohdistua venäläistämistoimia. Silti vuosikymmenien suhteellisen hyvien ja vapaiden olojen tukahduttaminen ja tiukka sitominen Venäjään tuli järkytyksenä. ”Helmikuun manifesti” 1899 koettiin Aleksanteri I:n 1809 antaman hallitsijanvakuutuksen pettämisenä.
Tämä kärjistyi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaan kesällä 1904. Tappava väkivalta oli kuitenkin Suomessa vähäistä, vaikka nujakointia venäläisten – niin virkavallan kuin vaikka jäätelökauppiaiden - kanssa esiintyi.