Marko Paavilainen: Murhatut veljet – Valter, William ja Ivar Thomén elämä ja kuolema (Siltala 2016)
Kun Suomen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlat on juhlittu 2017, edessä voi olla hiukan hankalampi vuosi. Miten ”juhlia” tai muistella vastasyntyneen suomineidon keväällä 1918 vereen tahrinutta kansalaissotaa. Asiaa tuskin helpottavat ne jännitteet, joita nykyisen Suomen vastakkainasettelu on synnyttänyt. Köyhät köyhtyvät ja Suomea ajetaan yritykseksi, jossa heikommin pärjäävien tukemista vain leikataan.
Historioitsija Marko Paavilainen on kirjoittanut kansalaissodasta erinomaisen dokumentin Murhatut veljet. Valter, William ja Ivar Thomé olivat sivistyneen porvarissuvun poikia, joiden kohtalona oli – osin sattumalta – joutua punaisen kuolemanpartion uhreiksi heti sodan alkuvaiheessa.
Kirja on kuin fiktiivinen jännityskertomus kolmen veljeksen kohtalosta, mutta se on totta. Veljesten kautta Paavilainen valaisee analyyttisesti kansalaissodan tragedioita Uudellamaalla ja Helsingissä.
Pojat elivät lapsuutensa Etelä-Pohjanmaalla Alajärvellä, jossa heidän isänsä työskenteli metsänhoitajana. Aikuistuttuaan kaikki päätyivät asumaan Helsinkiin. William Thomé jatkoi isänsä ammatissa, Ivar ja Valter valmistuivat arkkitehdeiksi.
Kunhan yksityiskohtainen sukuselvitys on kahlattu, kirja avautuu huolellisella kielellä kirjoitetuksi kiehtovaksi ”romaaniksi” kansalaissodan kaaoksesta ja julmuuksista. Kun historiaa popularisoidaan, tätä se on parhaimmillaan.
Paavilainen kiinnostui Thomén veljesten pimentoon jääneestä kohtalosta kesänviettopaikallaan Kirkkonummella. Hän kuuli jo lapsuutensa kesinä tarinoita seudulla sijainneesta ratsutilasta, jonka omistivat kansalaissodassa kuolleet veljekset. Aikuisena tutkijana hänelle valkeni arkistoista, että veljekset oli todella tapettu heti sodan alussa. Miksi ja miten?