Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus (Atena 2018)
Henriikka Rönkkönen kirjoitti pari vuotta sitten sinkkuelämästä kertovan hervottoman hauskan kirjan Mielikuvituspoikaystävä. Sitä on myyty yli 40 000 kappaleita, mikä on Suomen oloissa ällistyttävän paljon. Ideana kirjassa oli kertoa miehen etsimisestä, löytämisestä, panemisesta ja suhteen päättymisestä.
Pääasiassa kirjassa kerrottiin yhdenillansuhteista naturalistisella otteella. Kyseessä eivät siis olleet perinteiset eroottiset kertomukset vaan panemisesta kerrottiin kuin kävisi ruokakaupassa ja valitsisi lukuisista merkkituotteista juuri tietyn ja miten sitten tuon "tuotteen" kanssa kävi.
Kirjassa pohditaan karvoitusta, piereskelyä, kuukautisia ja kaikkea sellaista, jotka uupuvat "eroottisesta" kerronnasta.
Ensimmäisen kirjan myyntimäärä oli niin valtava, että Henriikka Rönkkönen pääsi kirjoittamaan heti samantyyppisellä tematiikalla uuden kirjan. Nimikin on samantyyppinen eli Bikinirajatapaus.
Rönkkösen hauska ja rento kirjoitustyyli on ihailtavaa mutta tällä kertaa tarina ei ole enää yhtä hauska kuin ensimmäisessä kirjassa. Jos Mielikuvituspoikaystävässä päähenkilö vaihtaa nuoruuden innolla kumppania melkeinpä lennosta, Bikinirajatapauksessa päähenkilö alkaa olla epätoivoinen. Miehet vaihtuvat edelleen mutta nyt pysyvän suhteen puuttuminen alkaa olla päähenkilölle jo ihan oikea ongelma.
Epätoivosta on vaikea tehdä yhtä hauskaa kirjaa kuin toivosta.
Mutta jos sinkkuelämän ongelmat kiinnostavat, tämä on ihan toimiva opus. Erityisesti minua huvitti viestittelyn merkitys deittailussa. Kirjassa käsitellään tinderpettereitä, stalkkaamista ja sitä logiikkaa, jolla viestejä lähetetään ja ennen kaikkea sitä, miten viestejä ymmärretään tai ei ymmärretä.