Julkisuutta voi hallita

Luottotoimittaja-kirjaa voi lukea kahdella tavalla: Ensimmäinen tapa on lukea kirjaa ihan Matti Nykäsen ja Mervi Tapolan kymmenen vuotta kestäneen riitaisan parisuhteen kuvauksena. Toinen tapa lukea on ihmetellä, kuinka Seiska-lehden kuuluisa toimittaja Kai Merilä hoitaa niin sanottua "julkisuudenhallintaa". Kirjan kannessa sanotaan suoraan, että julkisuutta voi hallita.

Julkisuudenhallinta-sana voi kuulostaa hassulta, kun Luottotoimittaja-kirjaa lukiessa tajuaa hyvin nopeasti, että Matti ja Mervi eivät hallinneet elämäänsä millään normaalisti ymmärrettävällä tavalla. Kirjassa on lukuisia surkuhupaisia esimerkkejä pariskunnan tragikoomisesta parisuhteesta. Vaikka kaikki rankatkin tapahtumat on kirjoitettu hauskan humoristisesti, lukija ei voi kuin sääliä alkoholisoituneen pariskunnan kohellusta ja väkivaltaa.

Kirjassa kerrotaan esimerkiksi, että Matti haki kirkosta avioliittolupaa samaan aikaan kun tuleva uudelleennaitava Mervi oli hakemassa poliisilta Matille lähestymiskieltoa. Tai että lehteen tehtiin hellyttävää juttua Matin ja Mervin rakkauden täyttämästä telttaretkestä mutta tilanteiden muuttumisen takia otsikoksi tulikin: "Nykästen telttaretki: viinaa ja vaimoa turpiin".

Jutut suunniteltiin vuosiksi eteenpäin

Julkisuutta hallittiin etupäässä Seiskan näkövinkkelistä. Kai Merilä kertoo, kuinka pitkäkestoisiksi aiotuissa julkisuussuhteissa tehtiin tarkat suunnitelmat tulevista lehtijutuista.

Jonkin pariskunnan avioliitto oli tietenkin erinomainen aihe, koska teema sisälsi useita juttuja. Oli yhteenmeno, kihlautumisen, häät, häämatka ja lopulta myös riidat ja erot. Matin ja Mervin tapauksessa riidat ja sovinnot toistuivat kuin yö ja päivä ja erojakin taisi olla melkoinen määrä. Mervi haki avioeroa parisenkymmentä kertaa mutta veti sitten hakemukset usein pois.

Matin ja Mervin lisäksi kirjassa on pääosassa ternimaitokeisari, sittemmin hukkumalla kuollut Petteri Jussila. Jussila oli jo bisnestensä takia hyvin julkisuushakuinen ja yhteistyö Merilän kanssa johti jälleen "julkisuudenhallintaan" eli lähes tuntemattoman verkostomarkkinoijan nostamiseen julkkikseksi.

Merilä kuvaa, kuinka hän vähä vähältä ujutti Jussilaa samoihin lehtikuviin Matti Nykäsen kanssa, jotta sai miehelle hieman nostetta. Lopulta päädyttiin sitten työstämään Jussilasta uusi julkkis ajatuksella, että Jussila on miljonääri. Menoa ei haitannut se tosiasia, että mies ei ollut miljonääri ja hänen bisnessotkujaan käsiteltiin oikeudessa.

Kai Merilä on pitkin kirjaa suuttunut siitä, että häntä pidettiin "paskalehden paskatoimittajana", joka lähinnä kiusasi julkkiksia. Kirjassaan Merilä sanoo, että näin ei todellakaan ollut vaan jutut tehtiin yhteistyössä kohteidensa kanssa. Joskus piti ottaa paparazzimaisia "salakuvia", jotka saattoivat antaa lukijoille kuvan, että kohteesta on tehty juttu ilman heidän lupaa. Usein tällaiset "salakuvat" oli todellisuudessa kohteen kanssa sovittuja.

Merilä selostaa myös, että kaikkea sinänsä kiinnostavaa ei edes uutisoitu. Esimerkiksi Matin itsemurhayrityksiä hän ei raportoinut ja muutenkin hän oli omien sanojensa mukaan myös Matin ystävä ja henkinen tukija.

Juttuja kaveripohjalta

Ainakin perinteisessä uutisjournalismissa on aina vaara, jos toimittaja ja jutun kohde ovat kavereita tai muuten sidoksissa toisiinsa. Objektiivisuus voi kärsiä eikä toimittaja ehkä kysy oleellisia kysymyksiä kohteeltaan. Seiskan tapa toimia on kuitenkin täysin päinvastainen.

Ainakin tämän kirjan perusteella toimittajan melkeinpä oletetaan olevan ystävä kohteensa kanssa, koska silloin juttuja voidaan leipoa paljon helpommin ja runsaammin. Merilä sanoo jopa keksineensä Matti Nykäselle repliikkejä omasta päästään ja osa näistä Merilän keksimistä lausahduksista on päätynyt "nykäsnismeiksi" – Mattihan on kuuluisa omituisista fifty-sixty-lausahduksistaan.

Vanhan linjan toimittaja voi aina kysyä, olivatko Nykäsen perhehelvettiä kuvaavat jutut journalismia. Tämän kirjan luettua on selvää, että eivät ne perinteisessä mielessä olleetkaan vaan kyse on useimmiten ollut puhtaasta viihteestä, joka oli toisinaan käsikirjoitettu jo hyvin pitkälle etukäteen.

Niin tai näin, tämä kirja on vauhdikkaasti kirjoitettu ja kertoo hyvin viihdelehden arkipäivästä. Viinakin virtaa ja valokuvaajat sammuvat työtehtävissään. Ulkomaanmatkojakin tehdään siihen malliin, että rahasta ei näytä olevan puutetta. Merilä panee kirjan sivuilla myös itsensä likoon kertomalla vakavasta masentumisestaan ja itsemurhayrityksestä.

Pertti Nyberg

Kirjoittaja toimii journalistina MTV Uutisissa