Kirja-arvio: Neuvostovakooja kiersi ympäri maailmaa ja päätyi lastenkirjailijaksi

Agentti Sonja, saksanjuutalainen, Berliinissä 1907 porvarisperheeseen syntynyt Ursula Kuczynski oli kommunistiseen aatteeseen lujasti uskova neuvostovakooja. Syyksi hänen kääntymiselleen kommunistiksi kerrotaan Saksan Weimarin tasavallan epätasa-arvo ja natsismin nousu. 

Agentti Sonjan elämää voi sanoa uskottomattomaksi selviytymistarinaksi, sillä hän oli mukana vakoojana lukuisissa operaatioissa eri puolilla maailmaa. Ja mikä tärkeintä, hän ei jäänyt koskaan kiinni. 

Eikä hän joutunut edes Stalinin vainoiksi kutsuttuun lihamyllyyn 1930-luvun lopulla, vaikka oli tuolloin itse Moskovassa ja huomasi, kuinka kollegoja tapetaan oikealla ja vasemmalla. 

Kukapa perheenemäntää epäilisi

Agentti Sonjalla oli elämänsä aikana paljon onnea ja yksi syy tähän oli se, että hän oli nainen.

Monikaan vastapuolen toimija ei yksinkertaisesti voinut uskoa, että menestyvä neuvostovakooja voisi olla nainen ja niin sanotusti tavallinen perheenäiti. Sonjalla oli kolme lasta kolmen eri miehen kanssa. 

Aikuisille lapsille Sonjan vakoojaura selvisi vasta, kun hänen omaelämänkerrallinen kirja julkaistiin DDR:ssä vuonna 1977.

Hitleristä atomipommiin

Sonjan tehtävä oli olla yhteys- ja viestihenkilö, eräänlainen vakoilijoista koostuneiden ryhmien keskushenkilö. Pääasiassa hän lähetti asempaikoistaan radioteiste tietoja Moskovaan. 

Vakoojauran ehkä menestyksekkäimpiä toimia oli hänen osallisuutensa atomipommitietojen välittämisessä Neuvostoliittoon 1940-luvun lopulla. Sonja oli myös mukana, kun Hitleriä yritettiin murhata ennen sotaa. 

Kirjassa käydään varsin tarkasti läpi Sonjan eli Ursulan matkat. 1920-luvulla hän asui muun muassa New Yorkissa mutta varsinainen vakoilijanura alkoi 1930-luvun Kiinasta, jossa hän oli Shanghaissa ja silloin japanilaisten miehittämän Mantshurian Mukdenissa (nykyinen Shenyang). 1930-luvun lopulla hän oli Varsovassa, Moskovassa ja Lontoossa ja päätyi ennen sotaa Geneveen. 

Vakoojauran jälkeen lastenkirjailijaksi

Sodan aikana Sonja siirtyi Britannian Oxfordiin ja lopulta vuonna 1950 pakomatkan seurauksena Itä-Berliiniin. Itä-Saksassa eli DDR:ssä hän oli aluksi propagandaa suoltava valtion lehdistöosaston tiedottaja mutta pian hän ryhtyi kokpäivätoimiseksi lastenkirjailijaksi.

Ursula Kuczynski eli 93-vuotiaaksi heinäkuuhun 2000, joten hän ehti nähdä myös arvostamassa kommunistisen Neuvostoliiton romahduksen. Venäjän presidentti Vladimir Putin, itsekin vakoojamies, antoi agentti Sonjalle postuumisti ystävyyden kunniamerkin ja allekirjoitti julistuksen, jossa hänet todettiin "sotilastiedustelun superagentiksi".

Epäilyjä sosialismista

Ursula ei koskaan varsinaisesti jättänyt kommunistista aatetta mutta 1970-luvulle tultaessa hänelle oli omien sanojensa mukaan valjennut, että "sosialismina pitämässämme aatteessa oli oleellisia vikoja". Hän myös myönsi taipuneensa sellaiseen, minkä tiesi vääräksi. 

DDR:ssä lastenkirjailija ollessaan hän omien sanojensa mukaan vastusti tietämiään epäkohtia aktiivisesti, mutta "vain siinä määrin kuin se ei vaarantanut puoluekirjaani eikä estänyt kirjoittamasta uusia kirjoja". Joku sanoisi tällaista ihmistä opportunistiksi.

Saksojen yhdistymisestä ja kommunismin kaatumisesta hän sanoi, että "se ei muuta näkemystäni siitä, miten maailma tulisi järjestää".

Agenttitouhujensa ohella kirjassa kerrotaan paljon ihmiselämän inhimillisistä puolista kuten rakastumisista, perhe-elämästä ja lastenkasvatuksesta.

Agentti Sonjaa kuvattiin mukavaksi seuraihmiseksi, joka kuunteli tarkkaavaisesti ja auttoi myös sellaisia henkilöitä, joiden aatemaailma oli toisenlainen kuin hänen omansa. Ehkäpä kaikki nämä ominaisuudet yhdessä sen tosiasian kanssa, että hänellä oli roppakaupalla onnea, edesauttoivat häntä välttämään ennenaikaisen kuoleman.