Aino Huilaja: Paluumatkalla (Otava 2023)
Aino Huilaja jätti työnsä ja muutti pakettiautoon, jonne pakkasi mukaan miehensä ja koiransa. Tästä alkoi uusi elämänvaihe, jossa ei tarvinnut koko ajan tarkkailla kelloa tai miettiä minkälaiset vaatteet laittaa päälle uutisankkurin tehtäviin.
Tämä kaikki selvisi Huilajan ensimmäisestä kirjasta “Pakumatkalla”. Nyt on uuden kirjan aika. Aino Huilaja on tällä kertaa “Paluumatkalla”.
Mutta kirjan nimestä huolimatta Huilaja ei ole varsinaisesti paluumatkalla vaan koko ajan matkalla uusiin seikkailuihin. Tai ainakin matkalla uusiin koettelemuksiin.
Opimme esimerkiksi, että pikkuisessa metsämökissä keskellä Lapin erämaata on käytännöllisempää juoda viskiä kuin viiniä – viinipullojen rahtaaminen muiden ruokatarvikkeiden ohessa tiettömien taipaleiden taakse keskitalvella kun on varsin hankalaa.
Paku on parkissa ja elämää yritetään siis vaihteeksi harjoitella ihmisasutuksen ulkopuolella. Huilaja kuvaileekin monisanaisesti askeettista elämäänsä sähköttömässä mökissä talven jättipakkasilla.
Jos ennen piti opetella tekemään tiivistä tekstiä ja lukemaan maailman kauheudet tyylikkäästi puettuna kameralle, nyt Huilaja opettelee erätaitoja. Hänen kairaamistaitonsa kehittyvät eikä toukan pujottaminen pilkkikoukkuun enää yökötä. Myös kirves pysyy kädessä klapitehtailua varten.
Ehkä juuri tämä onkin se kirjan otsikon mukainen paluumatka, paluu lapsuuden maisemiin isän rakentamaan mökkiin. Paluu Lapin tuntureiden luo lumiseen kylmyyteen.