Marketta Horn, 70, on maailmanpolitiikan tohtori, joka vetäytyi Mörkökorven suojaan viettämään ekologista elämää. Sitä ennen Horn ehti elää luksuselämää, kiertää luostareita, tutustua ekoyhteisöihin sekä kirjoittaa kirjan.
Kun Horn vuonna 2013 muutti Saarijärven ikimetsään, hän poisti mökistä tiskikoneen, sähköpatterit, jääkaapin ja vessanpöntön sekä saunasta sähkökiukaan. Vesi tulee lähellä pulppuavasta lähteestä, ja luomutilalta talkoopalkkana saatu ruoka säilyy maakellarissa.
– Olen kokeillut monia elämisen tapoja. Opiskelija-asuntoja, perhettä, yhteisöä, luostaria ja maatilaa. Asun erakkona, koska kaikki muut ovet ja ikkunat on avattu ja suljettu, Horn kertoo.
Erakkona asuminen ei ole helppoa. Horn ei ole omien sanojensa mukaan kovin kätevä ja jos hän lyö naulan seinään, se menee todennäköisesti vinoon. Metsähiiret mellastavat syksyisin tuvassa, ja silloin harvoin, kun kaupassa on käytävä, tapahtuu se pyörällä tai liftaamalla.
– He, jotka ottavat autonsa kyytiin, ovat mukavia ja kiinnostavia ihmisiä. He antavat minulle aina uutta mietittävää.
Vaikka villiyrtit kasvavat ja maakellarista löytyy ruokaa, puutarha menestyy kehnosti ikipuiden keskellä. Horn huomauttaa, ettei ole millään tavalla alan ihminen. Kauraryynejä löytyy säkillinen tuvan nurkasta, ja syksyisin poimitaan marjoja ja sieniä polvet mättäällä.
– Kaikki eivät selviä maalla helpolla. Mutta metsä antaa myös turvaa, sen keskellä hiljentyy ikuista pyhyyttä kuuntelemaan.
Maailmaa ei voi muuttaa yksin
Horn on yrittänyt vaikuttaa asioihin koko elämänsä ajan. Hän on ollut vihreiden kaupunginvaltuutettuna Espoossa, perustanut ekoyhteisöjä, tehnyt väitöskirjan ja kirjoittanut kirjoja ekologisesta tavasta matkustaa. Silti hän koki toivottomuutta, koska maailmaa ei voi yksin muuttaa.