Kirja-arvio: Orjuuden historia Amerikan mantereella

Se on alistamista ja hallitsemista. Se esineellistää, tekee ihmisestä sosiaalisesti kuolleen, ja riistää ihmiseltä kunnian. Se on väkivaltaa, riistoa ja hyväksikäyttöä.

Muun muassa näin määritellään Atlantin yli toteutettua orjakauppaa Afrikan tutkimuksen dosentti Kalle Kananojan ajankohtaisessa kirjassa.

Kananojan kirja on ajankohtainen kulttuurinen ja sosiaalinen valotus orjuuteen Amerikassa, sen lähtöpaikoilla Afrikassa, ja sen jäljistä nykypäivänä. Toki talouskin on näkyvästi läsnä, koska orjuus liittyi siihen erottamattomasti.

Kananoja nojaa laajaan tutkimuskirjallisuuteen ja Trans-Atlantic Slave Trade Database-tietokantaan (TSTD). Siinä on tiedot 36 110:sta orjia kuljettaneesta laivasta 1514-1866.

Arvion mukaan Atlantin yli vietiin noin vuosina 12,5 miljoonaa orjaa. TSTD dokumentoi 9.6 miljoonan orjan pakottamisen laivoihin. Heistä pääse perille 8.3 miljoonaa.

Orjia vietiin myös islamilaiseen maailmaan

Lisättäköön, että orjuutta oli toisiinkiin ilmansuuntiin. Esimerkiksi Saharan yli islamilaiseen maailmaan vietiin 650-1600 noin 4.8 miljoonaa orjaa. Orjakauppaan osallistuivat myös afrikkalaiset itse.

Toisin kuin ehkä populaarihistoria mediassa kertoo, Atlantin orjakauppa ei ensisijaisesti suuntautunut Yhdysvaltoihin, vaan Brasiliaan, Karibialle ja espanjalaiseen Amerikkaan.

Myös käsitystä niin kutsutusta kolmiokaupasta (Eurooppa-Afrikka-Amerikka-Eurooppa) on viime vuosina purettu. Esimerkiksi eteläisellä Atlantilla leijonanosa orjalaivoista kulki suoraan edestakaisin nykyisen Angolan ja Kongon ja Brasilian väliä. Orjia vietiin paljon myös läntisestä Afrikasta.

Orjakauppiaille orjat olivat kauppatavaraa, rahassa mitattavaa massaa. Jokaisella orjuutetulla oli kuitenkin nimi - kuten vaikka kongolainen, Brasilian Minais Geraisiin viety Antonio Correa de Aquiar - persoona, menneisyys, sosiaaliset siteet, oma kulttuuri.

Osa orjista oli kristittyjä tai muslimeja jo ennen joutumistaan orjaksi esimerkiksi sotavankina jo Afrikassa. Heillä oli myös erilaisia kädentaitoja, aseiden käytön osaamista myöten. He eivät ilmestyneet mistään historiattoman pimeyden ytimestä.

Eurooppalaisten laivoihin pakotettiin useimmiten nuoria miehiä. Joskus heitä yhdisti sama tai läheinen kieli ja kulttuuri. Ei kuitenkaan aina, sillä laiva piti saada tukahduttavan täyteen ennen meren ylitystä, jotta lastin arvo olisi mahdollisimman suuri.

Kiinni joutuminen, kahleisiin laittaminen, laivaan pakottaminen ja merimatka olivat jokaiselle traumaattinen kokemus. Lopullinen irtirepiminen omasta elinpiiristä (vain hyvin harva pääsi palaamaan), kammottavat laivaolot ja pelko tulevasta.

Orjakauppiaat niputtivat orjia metaetnisiin ryhmiin maantieteellisten alueiden mukaan, kuten Mina, Angola ja Congo, jotka toimivat myös orjien nimissä.

Kananoja tuo esiin, millä eri tavoin Amerikkaan hengissä säilyneet pyrkivät selviytymään henkilökohtaisesti ja yhteisöinä. Myös identiteetti muokkautui orjayhteisöissä, menneisyyden ollessa vahvasti läsnä.

”Amerikkaan päätyneet afrikkalaiset eivät siis muodostaneet heterogeenisiä, etnisesti hajanaisia joukkoja, vaan homogeenisiä yhteisöjä, joita yhdisti kotiseudun menneisyys ja alueellinen kulttuuri jonkin tietyn etnisen identiteetin sijaan”, Kananoja pohtii.

Musiikilla, perheellä, uskonnolla maallikkoveljeskuntineen ja erilaisilla rituaaleilla parantajineen oli merkitystä identiteetille, yhteisöllisyydelle ja traumojen käsittelylle.

Identifioituminen ihonvärin mukaan tapahtui hitaasti, mutta sitä pohjustivat osaltaan orjien veljeskunnat, joiden jäsenet eivät puhuneet samaa kieltä tai tunteneet toistensa kulttuuria. Veljeskuntien roolia ei kuitenkaan sovi suurennella, Kananoja muistuttaa.

Orjuuden vastustajia alkoi ilmestyä pikku hiljaa Atlanttisen orjakaupan käynnistyttyä. Orjuutta myös lakkautettiin eri tahtiin.

Orjuuden lieventämisen tai lopettamisen vaatiminen ei ollut vain valkoihoisten kristittyjen työtä.

Orjat kapinoivat ja karkasivat

Orjat itsekin olivat vastarinnassa, joko ”arkipäiväisesti” tai ”radikaalisti”, kuten kapinoiden. Orjia karkasi, he työskentelivät hidastellen, kapinoivat ja perustivat omia paenneiden orjien yhteisöjään.

Suurin ja historiallisesti merkittävin lienee Saint-Dominquen, sittemmin Haitin, itsenäistymiseen Ranskan alaisuudesta johtanut orjakapina.

Liikehdinnän johtaja Toussaint Louverture ei itse ollut orja vaan vapaa musta ja orjanomistaja. Kananoja toteaa, että historioitsijat ovat erimielisiä siitä, oliko kapinan päämäärä lopulta lopettaa orjuus saarella.

Haitin tapahtumien ikävä seuraus oli, että orjuus lisääntyi toisaalla, kun saaren tuottamia tarvikkeita piti tehtailla muualla.

Orjien asema vaihteli monesta syytä, osaamisesta maantieteelliseen sijaintiin. Orjuudesta vapautuneiden ihmisten määrä oli suhteellisesti suurempi katolisessa Amerikassa kuin protestanttisessa pohjoisessa.

Samalla orjuus ja kreolisaatio kulttuurisine, sosiaalisine ja muine perintöineen läpäisee Amerikkaa ja Afrikkaa. Kananojan mielestä ”erityisesti eteläinen Atlantti on syytä nähdä kulttuurisesti yhtenäisenä tilana”.

Orjuutta perusteltiin monin tavoin

Kananojan kirja on tiivis ja monipuolinen kuvaus Atlanttisen orjuuden historiasta yksilö- ja yhteisötasolta suurempiin ilmiöihin ja vaikutuksiin. Hän myös kirjoittaa niistä aatteellisista perusteista Aristoteleesta Raamattuun, joilla orjuutta perusteltiin.

Vanhoihin asenteisiin ja näkemyksiin perustuva vastenmielinen rasismi ja syrjintä eivät ole kadonneet. Niille vain on yhä näkyvämpiä ja tuntuvampia vastavoimia ja niiden oikeutettuja vaatimuksia.

Black Lives Matter -liikehdintä Yhdysvalloissa. Orjakauppiaiden patsaiden kaatamiset Britanniassa. (Tai miten olisi ajatus siitä, että öykkärirasistin Jair Bolsonaron Brasiliassa seuraava presidentti olisikin tummaihoinen.)

Lukemisen myötä kirja antaa myös taustaa erilaisille vastareaktioille, kuten valkoihoisten ylivallasta kiihkoilevien aseistautuminen ja väkivalta Yhdysvalloissa.

Mutta orjuuttajien patsaiden sijainnista (järvenpohjaan, sulattamoon, museoon vai nykyisellä paikallaan) ja kontekstoinnista keskustellaan enemmän kuin koskaan.

Entä tummaihoinen Brasilian johdossa? Se päivä on vielä kaukana.