Markku Henriksson: Tähtilipun maa. Yhdysvaltain alueen historia. Tammi. 2021. 944 s.
Tämä ei ole Amerikka.
Tätä hokemaa kuultiin taajaan yhdysvaltalaisten – usein poliitikkojen – suusta trumpilaisten nationalisti- ja nativistipopulistien ja valkoista ylivaltaa ajavien äärioikeistolaisten militioiden jäsenten tunkeuduttua kongressiin Washingtonissa viime tammikuussa.
Väkivalta, liittovaltion hallinnon kiihkeä ja jopa salaliittoteoriamainen vastustaminen, valkoihoisen ”amerikkalaisuuden” korostaminen ovat sitä Amerikkaa, joka tammikuussakin haluttiin kieltää. Eivät tietenkään koko maa, kulttuuri tai sielunmaisema, mutta erottamattomasti osa sitä.
Asian kiistäminen kertoo haluttomuudesta työntää sormensa omiin historiallisiin kipupisteisiin.
Mieluummin sanotaan että amerikkalaista kuin omenapiirakka. Hyvälle tuoksuva hokema, jota Yhdysvalloissa käytetään myönteisissä yhteyksissä. Mutta kenen ja millainen omenapiirakka ja Amerikka, tai Yhdysvallat?
Historiantutkijat toki ovat näitä perinteiselle hallitsevalle valtaväestölle eli protestanttikristityille valkoisille vaikeita kysymyksiä valaisseet pitkään ja paljon.
Yhdysvaltojen tutkimus voi hyvin myös Suomessa. Viime vuosina on ilmestynyt useita yhteiskuntaa eri näkökulmista luotaavia teoksia. Erityisesti Donald Trumpin presidenttikausi on innoittanut niin tutkijoita kuin toimittajia.
Historian professori emeritus Markku Henrikssonin runsaasti kuvitettu tiiliskivi on oiva perusteos.
Kansien väliin hän on kirjoittanut vuosikymmenien tutkimustyötään ja kokemuksiaan.
Se on vankka perinteinen yleisesitys alueena aina varhaisimmista asuttajista ja heidän kulttuureistaan tähän vuoteen asti.
Perinteisyyttä ei pidä käsittää moitteena, vaikka poliittinen historia ja talous korostuukin – kulttuurisia ja ideologisia vaikutuksia ja virtauksia, ja mentaalis-kulttuurisen ja aatteellisen itsekäsityksen muotoutumista unohtamatta. Päinvastoin, kehotan lukemaan jo perspektiivin syventämiseksi ja laajentamiseksi.