Muistopäivä on Elli Salon kirjoittama näytelmä, joka pohjautuu Kansallisarkiston tuoreeseen tutkimukseen Stalinin vainoissa kuolleiden tuhansien suomalaisloikkarien vaiheista.
– Tämä on fiktiivinen tarina, mutta kaikki näytelmän kohtaukset perustuu dokumenttiaineistoon, kirjeisiin tai haastatteluihin. Olen kerännyt muistinsirpaleita sieltä täältä ja kutonut ne yhteen, kertoo Salo.
Neuvostoliiton rajavartiolaitos on kirjannut lähes 13 000 suomalaisloikkaria. 30-luvun loikkareista suurin osa oli nuoria miehiä itärajan tuntumasta, jotka olivat kuunnelleet radiosta neuvostopropagandaa.
– Ihmiset lähti hakemaan parempaa elämää Neuvostoliitosta. Se oli maailma, josta oli kuultu, että siellä ehkä kaikki on paremmin ja siellä rakennetaan uutta maailmaa, lisää Salo.
Lähtijöillä oli poliittisista syitä, osa nuorista lähti seikkailemaan ja monet lähtivät lähti leivän, koulutuksen tai työn perässä.
Vallitsihan Suomessa suuri työttömyys. Parituhatta pakkosiirrettiin härkävaunuissa Uralille ja heidät teloitettiin.
– Suuren terrorin aikaan 1937-39 Neuvostoliitossa teloitettiin vähemmistökansoja. Se oli täysin sattumanvaraista kenelle kävi hyvin.
– Terrorivuosina kiintiöt määräsivät kuka jää eloon ja kenet teloitetaan.
