Osmo Tapio Räihälä: Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa? (Atena 2021)
Suomalainen nykytaidemusiikin säveltäjä Osmo Tapio Räihälä on tehnyt erinomaisen viihdyttävän kirjan taidemusiikista ja siinä sivussa vähän itsestäänkin. Nimensä mukaisesti kirja käsittelee nykymusiikiksi kutsuttua taidemusiikkia, joka on monen mielestä vaikeaa kuunneltavaa.
Räihälä ei yritä väittää, että nykymusiikki olisi helppoa, ei se ole, mutta kyllä se tämän kirjan myötä hieman ymmärrettävämmäksi muuttuu.
Toisinaanhan taidemusiikkia ei tarvitse varsinaisesti edes kuunnella – ainakin, jos tutustuu John Cagen kuuluisaan teokseen 4´33´´, joka sisältää neljä ja puoli minuuttia hiljaisuutta (tai lähinnä sitä vaimeaa hälinää, joka muista ihmisistä tulee kappaleen "soidessa"). Tässä Berliinin filharmoonikoiden tulkinta tuosta sävellyksestä.
Ennen kaikkea kirja itsessään on mahtava tietopaketti musiikin historiaan ja nykyisyyteen. Räihälä yrittää antaa vastauksen moniin esittämiinsä kysymyksiin, kuten mistä taide, taideteos ja säveltäjä syntyvät? Miksi nykytaidemusiikki on kummallista, miten sitä sävelletään, ketkä sitä kuuntelevat ja miten sitä pitäisi kuunnella?
Taide on kuritonta
Räihälä pohtii, mitä taide itse asiassa on. Taide on hänen mukaansa rakenteellisesti yhteiskunnan vastaista. Taustalla on Räihälän ajatus siitä, että yhteiskunta perustuu kuriin ja taiteen lähtökohtana on puolestaan kurittomuus. Yhteiskunta tarvitsee taidetta, koska taide osoittaa kurin rajat, Räihälä kirjoittaa.