Maija Vilkkumaalle sataa tukea sosiaalisessa mediassa.
Laulaja ja elokuvantekijä Anna Eriksson antoi viikonloppuna haastattelun Helsingin Sanomille, jossa nosti esiin huolen korkeakulttuurin tilasta.
Nykyisin elokuvia työstävä Eriksson nousi koko kansan tietoisuuteen iskelmälaulajana. Vuonna 2013 Eriksson ilmoitti Helsingin Sanomien haastattelussa hänen uransa iskelmämusiikin saralla olleen ”pelkkää paskaa”.
Laulaja-elokuvaohjaaja Eriksson korostaa haastattelussa, että taidetta ja viihdettä ei tulisi sekoittaa keskenään. Artikkelissa todetaan, että suurin virhe tapahtui, kun korkeakulttuurin ja viihteen annettiin sekoittua keskenään.
Erikssonin mukaan muutoksen huomaa kysyttäessä itseltään, kuka tulee ensimmäisenä mieleen kulttuurista.
– Ja ihmisille tulee mieleen Maija Vilkkumaa ja Tuomas Kyrö. Minulla ei ole missään tapauksessa mitään heitä vastaan, mutta silloin ollaan popin ja viihdekirjallisuuden puolella, Eriksson sanoo.
Vastine
Vilkkumaa kirjoitti Instagram-tilillään sekä Facebook-sivulla oman mielipiteensä aiheesta. Hän sanoo olevansa Erikssonin kanssa suhteessa popkulttuuriin ja -musiikkiin aivan eri linjoilla.
– Erikssonia harmittaa popmusiikki ylipäätään, se on hänen mielestään merkityksetöntä, ja tästä Eriksson vetää sen johtopäätöksen, ettei uutta musiikkia oikeastaan kannata edes tehdä. Hän tuntuu pitävän jonkinlaisena tinkimättömyyden osoituksena sitä, että esittää tämänkin kesän festivaalikeikoillaan vain vanhaa, nostalgista musiikkia. Tätä minun on vaikea ymmärtää, hän kirjoittaa.
Vilkkumaankin mukaan taiteen pitää olla nyrkki naamaan tai palleaan.
– Kyllä, taiteella on itseisarvo. Mutta eihän se, ettei Eriksson itse vaikutu popmusiikista, tarkoita sitä ettei se kuitenkin voisi olla vaikuttavaa, etteivät muut vaikuttuisi siitä? Ajatteleeko Eriksson, että popmusiikin rakastajat ovat lähtokohtaisesti pinnallisia hömpöttelijöitä? Minusta popmuusikot tekevät jatkuvasti kiinnostavaa musiikkia (on tärkeää seurata sitä, ja on tärkeää muistaa, että on muutakin kuin Spotify-listat ja radiosoitto!), ja jos Eriksson ei siitä syty, ei se vielä välttämättä kerro muusta kuin Erikssonin henkilökohtaisista makumieltymyksistä.
Lue myös: Ihan kaikkea ei ole peruttu – nämä festarit aiotaan järjestää Suomessa kesällä 2021
– Minulle ja lukemattomille muille pop (ja rock) on ollut aina tärkein kulttuuri. Sillä on pitkät juuret ja se pelaa monimutkaisilla viittaussuhteilla. Genreä olisi minusta hyvä ymmärtää ja todella tuntea, jos siitä haluaa julistaa totuuksia. Se ei ole eskapistista viihdettä (vaikka toki se voi joskus olla sitäkin, mutta lähtökohtaisesti ei) vaan se raastaa, itkettää, haastaa, häiritsee, kouraisee, raivostuttaa. Ja myös poptaiteilijat käyvät valtavia luomistuskaisia kamppailuja ja kurkottavat väsymättä kohti tuntematonta.
– Popmusiikki on kaupallinen ala ja sellaisena myös antielitistinen: niille on tilaa ja mahdollisuuksia, joilla on yleisö. Tällainen tilanne johtaa toki helposti varmisteluun, ja ehkä siksi tällaisilla Erikssonin kaltaisilla avautumisiakin tarvitaan jotta pysyisimme hereillä, rohkeina, intohimoisina.
– Suomessa on aika vähän ihmisiä ja poliittisesti kulttuurivihamielinen ilmapiiri, ja näistä syistä mainstreamin ulkopuolella on huomattavasti hankalampaa toimia kuin vaikkapa Ruotsissa. Olen itsekin tästä huolissani ja valmis taistelemaan sen eteen, että suomenkielinen pop/rock/rap/mikävain pysyy elinvoimaisena ja innovatiivisena. Toivoisinkin, että myös Anna Eriksson tekisi uutta musiikkia, sillä pelkkä nostalgia ilman eteenpäin suuntautuvaa katsetta on tunkkaista ja masentavaa. Mutta Eriksson toimii niin kuin hänen täytyy, tietysti, ja kun esiinnymme peräkkäin Himoksella muutaman viikon kuluttua, lupaan silti nostaa maljan Kun katsoit minuun -kappaleen modulaatiolle ja Erikssonin ainutkertaiselle äänelle.
Lue myös: Elokuvantekijänä mainetta niittävä Anna Eriksson uuden musiikin julkaisemisesta HS:lle: "En halua siihen peliin lähteä enää"
Vilkkumaa on saanut valtavasti tukea kirjoituksellaan.
– Maija! Tässä on kovasti erikoista kyllä mun mielestä että kuitenkin Iskelmäfestari rahat ja yleisö kelpaa vaikka se onkin ihan paskaa, Pipsa Hurmerinta kirjoittaa viitaten, kun Helsingin Sanomissa kerrottiin Anna Erikssonin keikkaillevan edelleen.
–Oot fiksu tyyppi Maija! Rispekt! Arttu Lindeman kirjoittaa.