Tarmo Kunnas: Mikä mieli uskonnoissa? Pohdintaa uskonnon, moraalin ja pyhyyden nykyisestä olemuksesta. Basam Books. 2021. 314 s.
Maaliskuussa 2019 liekit ahmivat Notre-Damen katedraalin puukattoa.
Kaltaiselleni filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen -henkiselle post-ateistille visio ei ollut suorastaan helvetillinen, mutta kirkkorakennuksen tuho järkytti perin pohjin. Siinä loimusi vuosisatoja eurooppalaista ja kristikunnan historiaa keskellä Pariisia.
Toinen professori emeritus, kirjallisuuden, filosofian ja eurooppalaisen kulttuurin syvätuntija Tarmo Kunnas avaa ajastamme kiitettävästi poikkeavan pohdiskelevan ja ideologisen vasaranpaukkeen torjuvan teoksensa sydänkeskiaikaisen katedraalin palolla.
Hän puhuu onnettomuuden aiheuttaman poikkeuksellisen tunnetilan arvoituksellisuudesta: Kyse oli eräänlaisesta uskonnollisesta mysteeristä tai pyhän kokemuksesta, ilman jumalia ja jumaluusoppia kaiken kaupallisen ja yltiöyksilöllisen hälinän keskellä. Aika oivallisesti kuvailtu.
Kunnas omin sanoin eli ateistisen nuoruuden, eikä asemoi itseään mihinkään symboliseen juoksuhautaan.
Uskonnot ja niiden totuudet ovat hänelle pohtivan tiedonnälän kohde. Hän toki pitää ”hiukan jännittävämpänä hypoteesia, että kaiken takana olisi jokin korkeampi voima pikemminkin kuin tyhjyys, mutta en käy asiasta inttämään kenenkään kanssa.”
Tuonpuoleinen on Kunnakselle filosofisesta pohdinnasta tuttu transsendenssi, ei esimerkiksi Raamatun taivas.