Mika Hentunen & Kristiina Helenius: Kiinan maailma. Tulevaisuuden supervalta ja sen tavoitteet (Tammi 2025). 255 s.
Kiinalla on supervallan psyyke.
Pitkä historia kulttuureineen ja valtiofilosofioineen, Euroopankin maailmanvaltaan vauhdittaneine keksintöineen, historiallisesti taloudellinen suurvalta-asema.
Alennustilasta mahtivaltioksi
Modernin ajan Kiina on tehnyt paluun 1800-luvun alennustilan ja Mao Zedongin aiheuttaminen kotitekoisten katastrofien jälkeen mahtivaltioksi.
Kiinaa ja sitä nyt hallitsevan kommunistipuoleen toimintaa ja legitimiteettinsä perusteluja on siten hyvä ajatella monen aikakaaren prismasta. Iso maa toki ei ole koskaan ollut harmonisesti synkronoitu monoliitti.
Psyyken tuovat esiin kirjassaan Mika Hentunen ja Kristiina Helenius. Helenius on Washingtonissa toimivan pakotteisiin ja vientirajoituksiin keskittyvän kauppajärjestön toimitusjohtaja. Hentunen on juuri Moskovassa aloittanut Ylen entinen Aasian-kirjeenvaihtaja.
Molemmilla on Yhdysvalloista hyvin pitkä kokemus työn ja asumisen kautta. Niinpä kirjan akselina on Kiina-Yhdysvallat, vaikka niin EU, Kiinan pyrkimykset maailmalla, kuin Suomi nousevat esiin, Suomi saaden oman kokonaisuutensa.
Kritiikki tukahdutetaan
Kiinalla on kärsivällisyyttä vahvistua. Tätä helpottaa yksipuoluevalta, jonka johdossa olevaa Xi Jinpingiä ympäröi kaikenlaista kritiikkiä tukahduttava henkilökultti. Toisaalta hänellä on vakaa usko viedä Kiina kohti loistavaa tulevaa aikaa, kuten yksi kirjaan haastatelluista toteaa.
(Toimittajat, tämän tekstin kirjoittaja mukaan lukien, yleensä viittaa Xihin presidenttinä. Mutta hänen tärkein roolinsa on kommunistipuolueen pääsihteeri. Kiinassa kaikki on viime kädessä rakennettu palvelemaan ja suojaamaan puoluetta, kansan vapautusarmeijaa myöten.)
Asetelma on Kiina vastaan Yhdysvallat kaikessa, missä isot vallat ovat aina kamppailleet, ja jotka nousevat esiin julkisuudessa: talous, teknologia, globaali johtajuus, asemahti.
Kiina ei halua jakaa valtaistuinta, se haluaa istua sillä yksin. Xi on tuonut avoimesti julki strategisia tavoitteitaan, ja niitä kirjan kirjoittajat hyödyntävät ja ruotivat.
Hentunen ja Helenius esittelevät Kiinan vahvuuksia, joita kiistämättä on paljon. Se on monella alalla etulyöntiasemassa ja vauhti kiihtyy, ainakin toistaiseksi.
Sotilasvoima laahaa perässä
Jotakuinkin ainoa perässä laahaava tekijä – jälleen vertauskohtana Yhdysvallat – on sotilasvoima. Supervaltastatuksen saamiseksi se on suurin puute, vaikka Kiinalla piisaa ydinaseita.
Yhdysvallat on tukikohtineen ja laivastoineen kaikkialla (myös avaruuskilpailu on kovaa), ja sopimusliittolaisiakin sillä on. Donald Trump tosin toteuttaa täysipäivästä tempoilua ja verbaalityötä kavereiden etäännyttämiseksi. Samalla Yhdysvallat syövyttää omaa jalustaansa.
Pekingille riittää ainakin toistaiseksi sotilasmahdin näyttäminen Etelä-Kiinan merellä, mukaan lukien Taiwanin-kysymys. Saarivaltion takaisin saaminen on Pekingin yksi päätavoitteista.
Näyttävä globaali aseiden kalistelu ei kuulu Kiinan perinteiseen filosofiaan. Sen sijaan Kiina työntyy maailmalle geotaloudellisesti, infrastruktuurien Tie ja vyö -hankkeensa kautta. Se lisäksi esiintyy niin kutsutun etelän asioiden ajajana. Eikä Xi halua kuulla sanelua.
Paljon heikkouksia
Kiinan nousu hegemoniaksi ei ole kiveen hakattu. Sillä on puolueen mieluusti peittelemät tai vähättelemät heikkoutensa, kuten yhteiskunnan dystooppinen kontrolli, pahoin saastunut ympäristö, ruokatuotanto, talouden rakenteelliset epäkohdat ja väestön kutistuminen.
Yhdysvaltain yksi vahvuus on ollut pehmeä vaikuttaminen populaarikulttuureineen, vapauskäsityksineen ja englannin kielen valta-asema. Kiina pyrkii valtaamaan mieliä esimerkiksi englanninkielisillä ’uutispalveluillaan’, jotka toimivat Pekingin asettamissa kehyksissä.
Kiinan kielen vähäinen osaaminen maailmalla toisaalta tarkoittaa, että Kiinan seuraaminen tapahtuu muun kuin sen valtakielen kautta.
Kirjassa on myös useita kiinnostavia huomioita, kuten Elon Muskin keskeisestä roolista Kiinan sähköautoteollisuuden starttaamisessa. Ukrainalla on ollut tärkeä rooli Kiinan asevoimien varustamisessa. Huaweista on mehukas miniessee. Huawein yksi keskeisistä päämajoista on Panamassa, mikä lisää Washingtonin ärtymystä.
Suomen suhde varautunut
Suomelle on sopinut ’olimme Kiinassa ensin’-rooli. Maailma on muuttunut. Länsileirin maana suhteemme on muuttunut varautuneeksi. Suomalaisten kännyköiden sijaan kiinalaiset voivat ihailla meikäläistä bulkkia, paperimassaa.
Kirjoittajat myös kuvaavat omia kokemuksiaan Kiinassa. Ne liittyvät hyvin usein valvontakoneiston jeremybenthamilaiseen digitaaliseen panopticoniin. Ei liene yllätys, että Hentusen työ uutistoimittajana oli vaikeaa (mutta hyvää harjoitusta Moskovaan).
Koko totuus ei ole näiden kansien välissä. Kirja liikkuu ylätasolla, maailmanpoliitikassa ja Kiinan poliittisissa ongelmissa, joten syvätietoa taviskiinalaisten arjesta ja näkemyksistä kannattaa hakea muualta.
Kiinan maailma on tiivis, jäsennelty, selkeä ja ajankohtainen lukupaketti siitä, missä mennään nyt erityisesti kahden mahtivaltion välillä, ja mitä on hyvä pitää silmällä.