Stefan Aust ja Adrian Geiges: Uusi keisari Xi Jinping. (Bazar 2022) 286 s. (suom. Sari Ristolainen)
Kiinassa koronapandemian lähtiessä leviämään kotikonnuilla ja maailmalla maan toimia ällisteltiin pitkään. Miten tehokkaasti kaikki suljettiin, sairaaloita rakennettiin, ja rokotteita lennätettiin eri puolille maailmaa.
Yksipuoluetotalitaristinen meno tuntui viehättävän, vaikka sitten nenää pidellen, siellä sun täällä ulkomailla. Kun demokratioissa vielä pähkäiltiin, Xi Jinping joukkoineen toimi.
Nyt maailma näyttää erilaiselta. Kiinalaisten rokotteiden teho ei näytä oleva länsimaista tasoa (eivätkä ne kelpaa lukuisille kiinalaisille). Kun muu maailma porhaltaa jo eteenpäin koronavirus osana arkea, Xi ja puolue ovat liemessä viruksen kanssa. Moni kiinalainen on kypsä rajoituksiin, mutta viruksen leviäminen aiheuttaisi paljon vahinkoa, koska laumasuojaa ei ole päässyt syntymään.
Tämä sama tiukan komennon houkutus pätee saksalaisten toimittajien Stefan Austin ja Adrian Geigesin kirjaan Xistä.
Teoksen alkusanoja seuraava luku on kirjoitettu vaiheessa, jolloin Kiinan koronasulut mitä ilmeisimmin tehosivat. (Kirja ilmestyi saksaksi 2021). Mutta ainakin suomenkieliseen painokseen on lisätty jälkeenpäin lähes sivun verran tekstiä, jolla kirjoittajat jarruttelevat omaa vauhtiaan.
Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Erityisesti, kun yhteiskunta on salaileva ja tukahduttaa vähäisetkin vastalauseet.
Se näkyy myös kirjoittamisessa Kiinan strategisen talousmahdin vääjäämättömässä, yhä vain syvemmälle ja laajemmalle ulottuvien lonkeroiden ulottautumisessa kaikkialle maapallolla.