Toni Alaranta: Kreikka, Turkki ja jaettu Kypros. Itäisen Välimeren jännitteinen historia (Gaudeamus 2024). 293 s.
Jaettu Kypros ei ole ollut aina Kreikan ja Turkin suhteita koetteleva kiista.
Iso ryppy syntyi vuonna 1974, kun Turkin joukot miehittivät turkkilaisenemmistöisen Pohjois-Kyproksen 20. heinäkuuta. (Alue julistautui 1983 itsenäiseksi tasavallaksi, jonka vain Turkki on tunnustanut.)
Turkin invaasio ei kuitenkaan ollut alku vaan tapahtumien ketjun yksi pääte, kulminaatio, kuten toteaa kirjassaan Toni Alaranta, Itäisen Välimeren alueen ja Lähi-idän tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.
Taustalla vanha laajentumissuunnitelma
Vain päiviä ennen invaasiota Kreikan upseerijuntta toteutti vallankaappauksen itsenäisellä, kreikkalaisenemmistöisellä Kyproksella, pyrkimyksenään liittää saari Kreikkaan osana enosista, ulkokreikkalaisten tavoitetta liittyä emo-Kreikkaan.
Taustalla oli 1800-luvun nationalistisessa hengessä syntynyt Megali idea, jonka mukaan Kreikan tuli laajentua Osmanivaltakunnan alueille, missä kreikkalaisten osuus oli tuntuva.
Kreikka itsenäistyi Osmanivaltiosta 1822. Vaikka Kreikan ja Turkin välit eivät sen jälkeen ole olleet auvoisat, pari vuosikymmentä ennen Kyproksen jakoa Ateena ja Ankara olivat normaaliväleissä.


