Pitkään hylättynä olleessa kylässä kahden Kyproksen välissä majailee uhanalaisia muflonilampaita. Majesteettinen lammas on yksi monista lajeista, jotka menestyvät ei-kenenkään-maalla Välimeren saarella.
YK:n hallinnoima, vihreänä linjana tunnettu puskurivyöhyke on 180 kilometrin pituinen ja kahdeksan kilometrin levyinen, ja se kattaa noin kolme prosenttia saaren pinta-alasta. Saari on ollut jakautunut vuodesta 1974, jolloin Turkin joukot miehittivät saaren pohjoisosan Kreikan sotilasjuntan tukeman vallankaappauksen jälkeen. Pohjois-Kyproksen itsenäisyyttä ei ole tunnustanut mikään muu maa kuin Turkki.
Luonto ei politiikkaa mieti.
– Ilman ihmisten vaikutusta villieläimet ja kasvit ovat nousseet kukoistukseen, sanoo Salih Gucel, Pohjois-Kyproksella sijaitsevan Lähi-idän yliopiston ympäristötieteiden instituutin johtaja kulkiessaan linjalla sijaitsevassa, hylätyssä Varishan kylässä.
– Tämä on kuin astuisi ajassa taaksepäin siihen, mitä isovanhempamme olisivat nähneet sata vuotta sitten.
"Kuollut vyöhyke" on kaikkea muuta kuin kuollut
Monet kutsuvat vihreää linjaa "kuolleeksi vyöhykkeeksi", jonka luotien vaurioittamat rakennukset murenevat tomuksi traagisena muistutuksena jäätyneestä konfliktista.
Alueelle saavat kulkea maanviljelijät, joilla on lupa. YK:n rauhanturvaajat valvovat alueita ja sotilaita sekä tarkkailevat salakuljettajia tai rajan yli pyrkiviä siirtolaisia.
Tyhjä alue ei kuitenkaan ole: Nikosian yliopiston ekologi Iris Charalambidou sanoo linjan olevan turvapaikka harvinaisille kasveille ja eläimille sekä ekologinen käytävä, joka yhdistää saaren muutoin pirstaloituneita elinympäristöjä. Hän sanoo alueen lajien pystyvän pakoilemaan intensiivistä ihmistoimintaa. Esimerkiksi muflonilampaita on pelkästään Varishan alueella 200–300, mikä on kymmenesosa arvioidusta 3 000 lampaan populaatiosta.