Ari Turunen: Tuoksujen atlas. Aula & Co. 2021. 286 s.
Sumuiset vuoret tuoksuvat kardemummalle.
Kuvaus ei ole Tuhannen ja yhden yön tarinoista, tai kolonialismin ajan eurooppalaisen romanttisesta maalailusta.
Virke on kulttuurihistorioitsija Ari Turusen ulkoasultaan tyylikkäästä Tuoksujen atlaksesta. Sumuiset vuoret sijaitsevat lähellä Kohcia Keralassa Malabarin rannikolla Intiassa.
Turunen on itse käynyt tuolla kardemummakukkuloiksi kutsutulla seudulla – ja monessa muussa paikassa aistimassa kirjan tuoksujen lähteitä. Unescon maailmanperintökohteen kukkuloista on tehnyt nimenomaan kardemumma.
Meille kardemumma tietysti lennättää nenään korvapuustin tuoksun, tai joulun ajan kardemummakahvin.
Kardemumma kuitenkin on Turusen yksi lukuisista esittelemistään kasveista ja niistä jalostetuista aineksista, joita on käytetty maailmalla jo tuhansia vuosia mausteina, kauppatavarana, rituaaleissa, öljyissä, erotiikassa ja parfyymeissa. (Korvapuusti ei siis ole maailman napa, vaikka äitien valmistamana lyömättömän herkullista.)
Atlaksen painotus on tuoksuissa ja parfyymeissa eri puolilta maailmaa. Suurin osa kymmenistä kasveista luonnollisesti on eteläisimmiltä vyöhykkeiltä, mutta mänty, koivu ja katajakin saavat esittelyn. Ne esitellään parilla sivulla kasvin kuvan, joskus muun kuvituksen kera, ja esimerkkiparfyymein, joissa kyseistä aineista käytetään.
Turunen perehdyttää lukijan parfyymien kemiallisiin, rakenteellisiin ja maantieteellisiin koostumuksiin lukuisin historiallisin ja tarustojen taustoituksin ja anekdootein.
Parfyymit yhdistetään erityisesti hienostuneeseen pariisilaisuuteen, mutta Ranskaan parfyymien valmistus rantautui vasta 1500-luvulla, tuhansia vuosia Aasian jälkeen. Nyt tuoksujen valmistuksen sydän on Grassen kaupungissa Rivieralla.
Kemiallisia koostumuksia käsittelevän osuuden jälkeen lukija pääsee käsiksi itse saarten, metsien ja paratiisin tuoksuihin, kuten Turunen ne luokittelee. Toki on keskeistä tietää, että alan ammattilaiset jakavat tuoksut kolmeen osaan niiden kemiallisella kevyt-raskas-akselilla.
Ranskassa tässä yhteydessä käytetään nuotti-käsitettä, Turunen käyttää puun latva-, sydän- ja juurijaottelua.
Toisin sanoen, kevyin latvatuoksu osuu nenään heti, sydäntuoksu on parfyymin ydin, ja juuri tuotteen pitkäkestoinen perusrakenne. Akordi puolestaan on vaikutelma ”eri tuoksuista leijumassa ilmassa”.
Huh huh, kallista on, yksi jos toinen on todennut parfyymihyllyillä.
Toki parfyymi- ja muotitaloille kyse on myös bisneksestä kauneuden ja muiden miellyttävien mielikuvien ja tunnelmien luomisen lisäksi. Mutta joidenkin ainesten valmistaminen on vaivalloista, aikaa ja materiaalia vievää ja kallista. Samaa vaivannäköä on toki jouduttu harjoittamaan jo vuosituhansia.
Jotkut ainesosat ovat vaikeasti saatavilla, tai niitä uhkaa katoaminen. Niinpä synteettinen valmistus on osa toimintaa.
Kurjenmiekasta valmistettavan iirisvoin kilohinnassa on neljä nollaa, niitä edeltävä numero on ykköstä suurempi. Samaa hintaluokkaa ovat agarpuun sydän ja kaskelottien sisälmyksissä muodostuva ambra.
Myskin tuoksu parfyymipulloihin tulee kauriista (ei siis härästä), mutta koska myskikaurista halutaan suojella, ammattilaiset ovat kehittäneet korvaajaksi kasvipohjaisia yhdistelmiä.
Meille kahvi ja kaakao ovat juotavia nautintoaineita, hyasintti joulukukka ja pelargonia maaseudun puutalojen akkunalautojen kaunistaja, rosmariini, kaneli ja inkivääri mausteita. Muualla esimerksi kaikki nämä ovat löytäneet tiensä tuoksukokonaisuuksiin.
Tämän kirjan luettuaan parfyymien maailma ja tuoksut avautuvat uudella tavalla. Sen lisäksi, että ajattelee kadulla, töissä tai kirjakaupassa tai baarissa, että onpas tuolla tai jollakulla vetoava, aistikas tuoksu (tai joskus vähemmän sellainen), amatöörikin saattaa yrittää alkaa yksilöidä tuoksukoostumuksia.
Turusen atlas on kepeää ja samalla sivistävää luettavaa. Lukija voi hyvinkin löytää sen sivuilta oman tuoksunsa, niitä tuodaan esiin monessa yhteydessä.
Saa nähdä miten ilmastonmuutos vaikuttaa parfyymibisnekseen. Kuivuus, sateet ja kasvuolosuhteiden muut muutokset eivät voi olla tuomatta muutoksia.