Ari Turunen: Tuoksujen atlas. Aula & Co. 2021. 286 s.
Sumuiset vuoret tuoksuvat kardemummalle.
Kuvaus ei ole Tuhannen ja yhden yön tarinoista, tai kolonialismin ajan eurooppalaisen romanttisesta maalailusta.
Virke on kulttuurihistorioitsija Ari Turusen ulkoasultaan tyylikkäästä Tuoksujen atlaksesta. Sumuiset vuoret sijaitsevat lähellä Kohcia Keralassa Malabarin rannikolla Intiassa.
Turunen on itse käynyt tuolla kardemummakukkuloiksi kutsutulla seudulla – ja monessa muussa paikassa aistimassa kirjan tuoksujen lähteitä. Unescon maailmanperintökohteen kukkuloista on tehnyt nimenomaan kardemumma.
Meille kardemumma tietysti lennättää nenään korvapuustin tuoksun, tai joulun ajan kardemummakahvin.
Kardemumma kuitenkin on Turusen yksi lukuisista esittelemistään kasveista ja niistä jalostetuista aineksista, joita on käytetty maailmalla jo tuhansia vuosia mausteina, kauppatavarana, rituaaleissa, öljyissä, erotiikassa ja parfyymeissa. (Korvapuusti ei siis ole maailman napa, vaikka äitien valmistamana lyömättömän herkullista.)
Atlaksen painotus on tuoksuissa ja parfyymeissa eri puolilta maailmaa. Suurin osa kymmenistä kasveista luonnollisesti on eteläisimmiltä vyöhykkeiltä, mutta mänty, koivu ja katajakin saavat esittelyn. Ne esitellään parilla sivulla kasvin kuvan, joskus muun kuvituksen kera, ja esimerkkiparfyymein, joissa kyseistä aineista käytetään.