Kaivelin helteessä lähikaupan jäätelölaaria. Metritolkulla uutuusmakuja-ja yhdistelmiä, puikkoja, tuutteja, purkkeja. Mikään ei silti tuntunut nappaavan.
Takuuvarma klassikko, suklaatuutti tuntui turhan suurelta. Ollapa nyt Midi-jäätelö! Muistatteko suklaajäätelöpuikon, jossa oli kirsikan paloja ja ohut suklaakuorrutus?
Jo ajatuskin viileän, pehmeän suklaajäätelön ja kirsikan yhdistelmästä palauttaa hetkessä lapsuuteen. Tunnen nenässä lämpiävän saunan, rauduskoivusta tehdyn tuoreen saunavihdan sekä mäntysuovan tuoksun, näen isoäidin pyykkäämässä laiturilla takamus pystyssä, isoisän hakkaamassa halkoja kaljun yli vedetyn muutaman pitkän hiussuortuvan lepattaessa tuulessa.
Muistan, miten juhannuksena tuntui, että kesä on juuri alkanut ja sen loppua ei edes pysty kuvittelemaan, niin pitkä se on. Kesällä ehti mitä vain, myös pitkästyä. Aina paistoi aurinko ja vesi oli lämmintä.
Syreenit, pionit ja juhannusruusut tuoksuivat, pyöräillessä hiukset lensivät ihanasti tuulessa. Peruna, kala, letut, marjat ja jäätelö kuuluivat lähes jokaiseen päivään.
Ruoka on yksi elämän perusasioita. Makuaistimme viisi perusmakua ohjaavat meitä syömään tärkeitä ravinteita. Nykykäsityksen mukaan nämä maut ovat suolainen, makea, hapan, karvas sekä umami. Miksi maistamme juuri näitä makuja?
Makea ja umami kertovat ruoan ravintopitoisuudesta. Suolaista ja hapanta on tärkeää maistaa, koska suolat ja hapot muuttavat kehon kemiallista tilaa; ph:ta sekä nestetasapainoa. Karvaat maut taas viittaavat myrkyllisyyteen.
Viisi perusmakua luovat vain pohjan kaikille ruokien aromille ja vivahteille. Hajusignaalit vaikuttavat makukokemuksiin ja päinvastoin. Ruokaelämykset syntyvät vasta makujen ja tuoksujen yhdistyessä.