Taitoluistelija Kiira Korvesta tuli yksi Suomen seuratuimmista urheilijoista vuoden 2006 Torinon olympialaisten jälkeen. Julkisuuden mukana tuli kuitenkin myös ikäviä lieveilmiöitä.
Korpi oli Torinon kisojen aikaan vasta 17-vuotias. Olympiadebyytti meni nuorukaiselta yläkanttiin, sillä Korpi oli kisassa 16:s.
Positiivinen, avoin ja kaunis taitoluistelija nousi suureen suosioon Suomessa, mutta suosio toi mukanaan myös ikäviä asioita. Verkkopalstoille tulvi negatiivisia kommentteja Korvesta.
– Tavallisesti nettikirjoittelu keskittyi ulkonäkööni ja väitteisiin, että sain tuomareilta kisoissa hyviä pisteitä ainoastaan pärstäkertoimella. Välillä minua haukuttiin myös rumaksi, toisinaan narisevaääniseksi määkyjäksi. Älykkyysosamäärääni epäiltiin ja suurimmaksi ansioksi jäällä lueteltiin komedialliset pyllähdykset, Korpi toteaa Kiira –ehjäksi särkynyt -kirjassa.
Sosiaalisen median suosion kasvettua viesteistä tuli uhkaavampia ja henkilökohtaisempia.
– Yksikin mies otti yhteyttä ja kertoi, että aikoo hankkiutua eroon kaikista muista, jotta voi mennä minun kanssani naimisiin. Sain myös kotiin kirjeen elinkautisvangilta.
– Eräänä talvi-iltana herätimme äidin kanssa iltaunisen isän, kun näimme takapihalla tumman hahmon. Soitimme paikalle poliisit. Toinen poliisi lähti tirkistelijän perään, mutta tuli hetken päästä takaa-ajon jälkeen uupuneena takaisin ja totesi, että ei saanut miestä kiinni. Mies oli rakentanut puun taakse pienet tikkaat, jotta pääsi kurottautumaan yläkerrassa olevan huoneeni ikkunan tasalle. Tirkistelijä oli selvästi ollut siellä usein, Korpi muistelee.
Kyseistä tirkistelijää ei tämän jälkeen näkynyt.
– Mitään vakavampaa ei onneksi koskaan tapahtunut, mutta kyllä minä välillä fanitapaamisissa mietin, että millaisiakohan tyyppejä ympärillä pyöri, Korpi summaa.
Lainaukset ovat ensi keskiviikkona julkaistavasta Jere Nurmisen kirjoittamasta Kiira –ehjäksi särkynyt -kirjasta (Otava).