Laura Lepistö voitti ensimmäisenä suomalaisnaisena taitoluistelun Euroopan mestaruuden ja saavutti ensimmäisenä suomalaisnaisena taitoluistelun MM-mitalin yksinluistelussa – mutta nämä saavutukset eivät olleet sitä, mitä menestys hänelle merkitsi.
– Menestys oli minulle sitä, että löysin itsevarmuuteni, nautin päivittäisestä tekemisestä ja paloin tavoitteilleni, Lepistö kertoo tänään julkaistavassa omaelämäkerrallisessa kirjassa Voittava mieli (WSOY), jonka on kirjoittanut Marika Lehto.
Lepistölle tärkeää oli urheilla yhdessä toisten kanssa.
– Menestyksessä oli ehdottomasti parasta se, että sen sai jakaa toisten kanssa. Koin erityisen merkitykselliseksi sen, että omalla luistelullani pystyin luomaan hetkiä, joista ihmiset saivat inspiraatiota, iloa ja voimaa omaan elämäänsä, Lepistö korosti STT:n haastattelussa.
Lepistö aloitti luistelukoulussa 3-vuotiaana isosiskonsa perässä ja sai heti alusta lähtien valmentajakseen Virpi Horttanan, joka jatkoi hänen kanssaan uran loppuun asti.
– Rakastin jännitystä siitä, milloin seuraava vaikea temppu onnistuisi. Mikään ei voittanut kipinää ja huumaa, kun tiesin uuden luistelutempun onnistumisen olevan lähellä, Lepistö kertoo kirjassa.
Hän kuvaa myös riemua, kun hän 10-vuotiaana onnistui ensimmäisen kerran kaksoisakselihypyssä satojen epäonnistuneiden yritysten jälkeen.
– Kiljuimme apuvalmentajani ja kavereideni kanssa kilpaa.
Taitoluistelussa pieni koko on etu, ja siksi huipulle noustaan nuorena – "jokainen kilo ja sentti on hidaste", kuten Lepistö toteaa. Hän kertoo osanneensa olla stressaamatta syömisestä, koska oli luontaisesti hyvin hoikka ja pieni. Lepistön murrosikä alkoi myöhään ja kasvu eteni rauhallisesti.
Ulkonäön, kalorien ja painon miettiminen alkoi Lepistön harjoitusryhmässä 13-vuotiaana. Yksi ryhmän luistelijoista sairastui anoreksiaan, joutui lopulta sairaalaan eikä koskaan enää palannut luistelemaan.
– Häpesin kaikkia lukuisia kertoja, kun olin lapsellisessa tietämättömyydessä hölissyt itsekin jotain tyhmää. Kun vielä tänä päivänäkin näen jonkun laihtuneen, ensimmäinen reaktioni ei ole ihailu, vaan pohdin, onkohan kaikki hyvin, Lepistö kertoo kirjassa.
Maajoukkueeseen Lepistö nousi 2002 yhdessä ikätoverinsa ja ystävänsä Kiira Korven kanssa. Lepistö katseli ihaillen Korven kykyä ylittää itsensä kisoissa. 2006 Korpi luisteli jo olympialaisissa, kun taas Lepistö joutui pitämään kuukausien tauon lonkkavamman takia.
Jälkikäteen Lepistö pitää loukkaantumisen aiheuttamaa taukoa onnenpotkuna uralleen ja vertaa tietään neljä vuotta nuorempaan Jenni Vähämaahan, joka nousi huipulle nopeammin mutta myös väsähti ja lopetti uransa varhain.
Taitoluistelun pisteiden arviointijärjestelmä muuttui tuolloin, ja se tuki Lepistön paluuta. Vuonna 2007 gp-kisassa Kanadassa hän johti lyhytohjelman jälkeen, mutta koki johtoaseman ahdistavaksi.
– Olin kauhuissani ja täysin jäätynyt vielä hotellillakin. Sisuskalujani ei enää raadellut vain jännitys vaan kamalien tunteiden sekasotku pelosta häpeään ja epävarmuuteen.
Lepistö kaatui vapaaohjelmassa ja putosi kärjestä.
– Häpeä luikerteli kehoni kaikkiin ääriin. Mitään kamalampaa kuin tämä ei voinut olla.
Laihtuminen johti kuukautisten katoamiseen
15:20
Lepistö oli uransa huipulla 2009–2010, jolloin hän voitti Euroopan mestaruuden, EM-hopean, MM-pronssin ja sijoittui olympialaisissa kuudenneksi. Suurimman menestyksen aikana hän kärsi vaikeuksista, jotka pysyivät tuolloin poissa julkisuudesta.
Keväällä 2009 Lepistö kertoo painonsa pudonneen niin, että kauden jälkeen hänen kuukautisensa katosivat.
– Ymmärsin sen tarkoittavan alipainoa ja liian kovaa rasitusta, mutta en antanut sellaisille ajatuksille tilaa. Siinä hetkessä olin oikeastaan vain tyytyväinen. Oli aina ollut vähän rasittavaa jännittää, osuisivatko menkat kisojen aikaan.
Seuraavalla kaudella hän kiristi harjoitteluaan entisestään.
– Havahduin arkeni kiristymiseen, kun huomasin laihtuneeni muutaman kilon lisää. Olin jo edellisellä kaudella ollut hyvin hoikka, mutta nyt olin laiha. Olisin tarvinnut kipeästi asiantuntijaa, joka olisi laatinut minulle tarpeeksi tiheän ruokarytmin ja varmistanut riittävän energiansaannin. Sellaista asiantuntijaa minulla ei kuitenkaan ollut.
Gynekologilla käynnin jälkeen kuukautiskierto saatiin palautettua ehkäisypillereillä, mutta myöhemmin, jo kolmekymppisenä ja kauan urheilu-uran päättymisen jälkeen kesti puolitoista vuotta e-pillereiden lopettamisesta siihen, että kuukautiset alkoivat uudelleen.
Akillesjänteen kipu vei Lepistöltä kauden 2010–2011 kokonaan, ja seuraava kausi meni piloille kipua nilkkaan aiheuttaneen hermovamman takia. Lepistö kertoo laihtuneensa entisestään ja mielialansa vajonneen.
Ura päättyi julkisuusmylläkän jälkeen
Helmikuussa 2012 Lepistö yritti totuttautua yleisön edessä luistelemiseen ja lähti esiintymään Pohjois-Koreaan amerikkalaisen Champions on Ice -organisaation mukana. Se tuotti Lepistön uran pahimman julkisuusmylläkän. Kirjassa hän kertoo tunteneensa järkytystä ja surua siitä, miten erityisesti Helsingin Sanomat uutisoi asiasta.
– Hesarin myllytys jatkui monta päivää. Olin järkyttynyt siitä, miten oma harkintakykyni ja arvoni raiskattiin yhdessä Suomen isoimmassa ja arvostetuimmassa mediassa niin täysin.
– Uutisointi Pohjois-Korean matkasta viilsi minuun avohaavan, joka kirveli vuosia. En pystynyt puhumaan tapauksesta itkemättä. Pidin kohtuuttomana sitä, millä voimalla valtakunnan media hyökkäsi yksittäisen urheilijan kimppuun ja mikä mahti sillä oli tuhota hänen uransa, maineensa ja elinkeinonsa jopa kokonaan.
Lepistö kertoo kirjassaan Helsingin Sanomien toimittajan pyytäneen häneltä myöhemmin anteeksi uutisointia.
Pohjois-Korean matkan jälkeen maaliskuussa 2012 Lepistö päätti lopettaa.
– Rakastin luistelua yli kaiken. Vain toinen luistelija saattoi tietää, miltä tuntuu liukua painottomana jään poikki, antaa kehon äärien olla yhtä musiikin kanssa ja aistia jo ilmassa, että sekunnin sadasosien päästä terä viiltäisi jäähän lähes äänettömän, täydellisesti kaartuvan linjan, Lepistö summaa.
Lepistö on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi ja työskentelee yrittäjänä.