Kielipolitikointi sumentaa järjen

Pitäisikö itäsuomalaisilla peruskouluilla olla mahdollisuus opettaa venäjää ruotsin sijasta toisena vieraana kielenä eli niin sanottuna b-kielenä?

Tähän kysymykseen ei ole kuin yksi oikea vastaus - se, minkä noin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta antoi MTV3 Uutisten kyselyssä.

Tietenkin pitäisi.

Valtiovalta on toista mieltä. Joukolta itäsuomalaisia kuntia evättiin joulun alla mahdollisuus aloittaa kokeilu, jossa venäjä korvaisi ruotsin b-kielenä.

Suomessa eletään historiallista venäläisturismin buumia, ja jos rajaviranomaisten laskelmiin on uskominen, virta ei ole tyrehtymään päin. Tulijat eivät ole mitään laukkuryssiä, vaan hyvinvoivaa maksukykyistä pietarilaista keskiluokkaa.

Näitä ihmisiä pitää pystyä palvelemaan, mieluiten heidän omalla kielellään. Mitä tehokkaammin ja paremmin heitä palvellaan, sitä alttiimpia he ovat tänne tulemaan ja täällä kuluttamaan. Ja suosittelemaan reissua kavereilleen.

Me itkemme teollisuuden kilpailukyvyttömyyttä ja matalapalkka-alojen työttömyyttä, mutta meillä on näköjään varaa harjoittaa kielipolitiikkaa, joka estää uuden hyvinvoinnin syntymisen.

Näin siis maassa, joka mieluusti ylpeilee opetus- ja koulutusosaamisellaan.

Kirjoitin aikoinaan ruotsista laudaturin, kävin opiskelemassa Göteborgissa ja arvostan ruotsinkielisen vähemmistön Suomeen luomaa henkistä pääomaa. Sitä paitsi olen aina pitänyt ruotsin kielestä - fiksua on se porukka, joka on niin yksinkertaisen kielen kehittänyt.

Venäjän kansan kognitiivisista kyvyistä en osaa sanoa, mutta sen tiedän, että kieli on vaikea.

Ruotsisympatioistani huolimatta en käsitä, miksi fiksu idea Itä-Suomen venäjäkokeilusta vedettiin vessanpöntöstä alas. Yksi kymmenen kansanedustajan hallituspuolueko estää terveen järjen käytön?

Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara - aivan niin kuin hallitusohjelman johdannossa todetaan. Mutta euron latiakaan sillä ei kansantalouteen tienata.

Lue myös:

    Uusimmat