Tarina on kuin elokuvasta: sotaa paennut poika hurmaantuu elokuvien maailmasta. Ilman koulutusta hän alkaa toteuttaa unelmaansa elokuvien tekemisestä yksin, ja saa vastoin odotuksia mentorikseen alan konkarin. Traagisista kokemuksista syntyy käsikirjoitus, joka menestyy maailmalla arvostetuissa käsikirjoituskilpailuissa. Stipendi vie pojan Jakomäestä Pariisiin, jossa unelma muuttuu todeksi.
Khadar Ahmed vastaa puhelimeen aurinkoisesta Pariisista, jossa hän kehittelee ensimmäistä pitkää elokuvaansa Cinéfondationin stipendillä. Cinéfondation on sama taho, joka kerää elokuvataivaan suurimmat tähdet Cannesin kuuluille filmifestivaaleille. Siellä tullaan jonain päivänä näkemään myös Ahmedin elokuva.
– Täällä Pariisissa kirjoitan, käyn elokuvissa, ensi-illoissa, vietän aikaa muiden kirjoittajien kanssa. Voi sanoa, että elän unelmani ensimmäistä vaihetta, Ahmed nauraa.
Matka Pariisiin on ollut pitkä.
– En uskonut tätä vielä puoli vuotta sittenkään. En olisi ikinä uskonut pääseväni tänne.
Ei uskoisi moni muukaan, joka kuulee Ahmedin lähtökohdista. Nyt 33-vuotias Ahmed syntyi Somalian Mogadishussa, maassa, jossa elokuvien tekeminen on utopistinen ajatus. Elokuvien sijaan Ahmed tutustui pienenä poikana tarinoihin.
– Kaikki lähti siitä, miten setäni kertoi tarinoita. Kuka tahansa voi kertoa tarinan, mutta se tapa, miten setäni kertoi, oli erilainen. Hän sai meidät mukaan tarinoihin ja hahmoihin. Hän jätti tarinat aina todella mielenkiintoiseen vaiheeseen, josta hän jatkoi seuraavana päivänä. Mietin koulussa koko päivän, mitä tarinassa tulee tapahtumaan. Odotin aina innolla seuraavaa jaksoa, Ahmed muistelee.
Elokuva muuttaa elämän
Somaliassa riehui sisällissota, joten perhe eli Etiopiassa. 16-vuotiaana Ahmed päätyi sisarensa jäljissä Suomeen. Se oli aikuistuvalle nuorelle kulttuurishokki.
– Katsoin pienenä amerikkalaisia action-elokuvia ja odotin, että ehkä myös Helsinki näyttää New Yorkilta. Korkeiden rakennusten sijaan perillä olikin metsää. Löysin itseni Jakomäestä, Ahmed muistelee.Suomen kielen kurssin myötä Ahmed pääsi peruskouluun 9. luokalle. Nuorella miehellä ei ollut hajuakaan siitä, mitä hän haluaisi tehdä isona. 10. luokan jälkeen Ahmed hakeutui tuttujen suosituksesta opiskelemaan sähköalaa. Istuessaan koulun penkillä hänen päänsä täyttyi opetettavien asioiden sijaan tarinoista.




