Susanna Halme kiipeää vaikeakulkuiselle Tadžikistanin vuorelle osana Kapua-vapaaehtoisprojektia.
Perinteinen vapaaehtoistyö on vähentynyt Suomessa, ja auttajista on pulaa. Auttamishalu on vähentynyt 15 prosenttiyksikköä seitsemässä vuodessa, selviää Kansalaisareenan viime vuoden kyselystä. Vapaaehtoiset kaipaavat kertaluontoisia tehtäviä.
Joukkoon mahtuu myös aktiiviauttajia. Yksi heistä on lähes sokea Susanna Halme, joka osallistuu tänä vuonna Kapua-projektiin. Siinä vapaaehtoiset keräävät varoja kehitysyhteistyöhön vuoden ajan. Syyskuussa matka huipentuu Tadžikistanin vuoristomaisemiin, jossa vapaaehtoiset tutustuvat auttamiinsa kohteisiin ja "kapuavat apua" vuoristossa.
Halme kertoo, että auttaminen tuntuu merkitykselliseltä ja hyödylliseltä.
– Näin tässä mahdollisuuden tehdä jotain yhteisön hyväksi, tehdä jotain hyödyllistä ja samalla haastaa itseäni. Tällaisella vapaaehtoistyöllä ja vaikuttamisella voi tuoda esille, mitä pientä positiivista hyvää on mahdollista tehdä, Halme kertoo.
Vapaaehtoinen tunnistaa, että vapaaehtoistyö on muuttunut monipuolisemmaksi.
– Se tuo myös paljon uusia mahdollisuuksia, että on paljon erilaisia asioita, mitä voi tehdä. Kun tulee tällaisia erilaisia teemaprojekteja, niin voi hyödyntää omia mielenkiinnonkohteitaan, Halme kuvailee.
Auttamiseen ei haluta sitoutua
Kansalaisareenan toiminnanjohtajan Anne Porthénin mukaan vapaaehtoistyö on muuttunut yhteiskunnan trendien mukana. Koronapandemian jälkeen vapaaehtoistoimintaan ei ole samalla tavalla haluttu sitoutua.