Kerttu Niskanen harmitteli jälkimmäistä suksipariaan 50 kilometrin kilpailun jälkeen. Milano-Cortinan suorituksiin hän on kokonaisuutena tyytyväinen, sillä lähtökohdat olivat jopa katastrofiin viittaavat.
Niskanen jahtasi sunnuntaina olympiapronssia, mutta ei pysynyt mukana enää viimeisessä nousussa. Niskasen mukaan jälkimmäisessä suksiparissa pitoa oli yksinkertaisesti liikaa.
– Suksenvaihtoon asti oli kaikki tosi hyvin. Voimia oli jäljellä ja suksi toimi loistavasti.
– Siinä oli (toisissa suksissa) niin paljon pitoja, että oli suorastaan ihan haastava hiihtää. Parhaamme tehtiin. Tiedettiin, että keli lösähtää, Niskanen jatkoi.
– Kyllä muutaman kerran meinasin nokalleni vetää. Yritin tietysti loppuun asti.
Ebba Anderssonin ja Heidi Wengin kultataisteluun ei tänään ollut mahdollisuuksia.
– Ei tietenkään ollut, kun he lähtivät niin kovaa alusta asti.
Niskanen oli lopulta seitsemäs.
– Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tappio tuntuisi pahalta. Totta kai yritin hiihtää mitalista.
Viestin pronssimitali antaa jonkin verran lohtua. Myös lähtökohtiin peilaaminen lyö realiteetit Niskasen eteen. Alkuvuonna sairastetut koronavirus ja influenssa vaikeuttivat olympiamatkaa.
– Yhden kerran jo Reijolle (päävalmentaja Jylhä) soitin, että tämä oli tässä, kun näin ne hemmetin viivat siinä testissä.
– Siihen nähden nämä hiihdot täällä... olen ihan tyytyväinen. Katastrofin ainekset oli ennen tänne lähtöä.
Niskanen reagoi lauantaina voimakkaasti veljensä Iivon kohtaloon. Iivo joutui sairastumisensa jäljiltä keskeyttämään miesten 50 kilometrin kilpailun.
– Kyllä tämä meidän perheelle oli henkilökohtaisista matkoista se, jota molemmat odotti. Iivo ei päässyt terveenä yrittämään, minä pääsin. Olen tietysti iloinen siitä. En imuroinut sitä tautia, mikä tuolla jylläsi, Kerttu päätti.