Ikäinstituutti etsii parhaillaan karvaista ulkoiluseuraa vanhuksille. Espoolainen Ritva Laurikainen sai lenkkikaverin seitsemänvuotiaasta Lucasta.
Kaikki koiranomistajat tietävät, miten hyviä ulkoiluttajia lemmikit ovat. Lenkkiä ei voi jättää väliin, vaikka taivaalta tulisi niin sanotusti kissoja ja koiria.
Espoon Lähimmäispalveluyhdistys Elpy ry on etsinyt tänä syksynä ulkoilukavereita ikäihmisille, koirien kera.
Toiminta liittyy Ikäinstituutin koordinoimaan Tossut ja tassut liikkeelle -hankkeeseen. Pyrkimys on edistää kotona asuvien iäkkäiden ulkoilua vapaaehtoistoiminnan keinoin eri puolilla Suomea.
Koirakavereiden toivotaan tarjoavan vanhuksille seuraa ja tukea ulkoiluun esimerkiksi kerran kuussa.
Ulkoiluystävätoiminnassa koiranomistaja hakee kävelylenkille lähtiessään naapurustossa asuvan iäkkään mukaan ulkoilemaan.
Toimintaa koordinoi jokin yhdistys tai muu taho, kuten Espoossa Elpy ry. Yhdistyksen väki etsii "ulkoilutettavat" vanhukset ja yhdistää heidät ja koiravaljakot toisiinsa. Sen jälkeen he voivat sopia tapaamisista keskenään.
Espoossa korien ja niiden omistajien koulutukset ovat alkaneet.
Elpy ry:n palvelujohtaja Kaisa Pekola kertoo, että ensimmäisellä etätunnilla käytiin läpi koiraulkoiluystävätoiminnan periaatteita ja puhuttiin ikääntyneiden erityistarpeista.
Toisella tunnilla ovat mukana niin omistajat kuin koiratkin. Silloin harjoitellaan apuvälineiden kanssa toimimista.
Pekolan mukaan koira madaltaa vanhuksen kynnystä innostua ulos lähtemisestä.
– Ikääntyvä ihminen ei välttämättä aina jaksaisi lähteä liikkeelle, mutta kun häntä hakeekin ulos koira, se toimii ikään kuin jäänmurtajana – kun se on semmoinen ihana ja pehmeä ja rapsutettava. Syyt ja selitykset ehkä jäävät helpommin pois, kun vedotaankin koiran haluun lähteä.
Koiraulkoiluttajaksi käy minkälainen koira vain, kunhan se on terve ja omistajansa "otteessa". Lisäksi mukana olevan ulkoiluttajan pitää olla aikuinen.
– Koira ei voi olla ihan hulivilihuithapeli, vaan omistajan on saatava se haltuun. Ja kun ikääntyvällä voi olla joitain apuvälineitä, koira ei saa juoksennella miten sattuu, vaan sen on osattava kulkea rinnalla.
Kaisa Pekola
Ritva Laurikainen, länsiylämaanterrieri Luca ja sen omistajat Petra Tirri-Puroviita ja isäntä Timo Puroviita ulkoilivat sadesäässä Palveluskeskus Puistonkartanon pihalla perjantaina.
Ritva Laurikaisen, 89, uusi karvainen ulkoiluttaja on seitsemänvuotias länsiylämaanterrieri Luca. Mukana kulkevat sen emäntä Petra Tirri-Puroviita ja isäntä Timo Puroviita.
Laurikainen rakastaa koiria, ja siksi koira on hänelle ihan paras lenkittäjä.
Sotien jälkeen hänellä oli omakin koira, suomenpystykorva Tassu. Myöhemmin seuraa ovat pitäneet lasten koirat, kuten tyttären saksanpaimenkoira Ilo, joka on Laurikaiselle hyvin rakas.
– Tyttäreni sanoo sille, että nyt mennään mummulle, ja sitten se vetää minun luokseni.
Laurikainen asuu Espoossa Palveluskeskus Puistonkartanossa itsenäisen asumisen puolella. Rollaattorin kanssa itsekseenkin ulkoileva Laurikainen kertoo, että ulkoilu pimeään aikaan ja huonossa säässä jää helposti vähiin, varsinkin kun liikkuminen alkaa muutenkin käydä aiempaa vaikeammaksi.
Mutta kun koira pitää viedä ulos, sitten mennään.
– Eikähän sitä tarvitse pimeällä mennä, kun on vapaata päiväsaikaankin.
Rollaattorin kanssa itsekseenkin ulkoileva Ritva Laurikainen kertoo, että ulkoilu pimeään aikaan ja huonossa säässä jää helposti vähiin, varsinkin kun liikkuminen alkaa muutenkin käydä aiempaa vaikeammaksi.Kaisa Pekola
Miksi lähteä mukaan vapaaehtoiseksi?
Miksi sitten lähteä mukaan vapaaehtoiseksi ulkoilukaveriksi oman koiran kanssa?
Laurikainen ja Pekola löytävät monta hyvää syytä.
– Ensinnäkin kun koiran kanssa pitää mennä joka tapauksessa ulos, samalla voi tuottaa hirveän hyvää mieltä jollekin ikäihmiselle sillä, että käy hakemassa hänet mukaan lenkille. On paljon yksinäisiä ikäihmisiä, joilla ei ole omaisia tai jotka asuvat kaukana. Heille on todella merkityksellistä se, että joku tulee hakemaan ulos ja voi hetken jutella. Ja ulkoilu itsessäänkin on ikäihmiselle tosi tärkeää. Tässä tulee monta kärpästä yhdellä iskulla, Pekola listaa.
– Tulee hyvä mieli sekä koiralle että iäkkäälle, Laurikainen täydentää.
Pekola kertoo, että toiminnassa voi saada myös uusia ystäviä.
– Kuulin yhdestä tapauksesta, että kun yksi vapaaehtoinen joutui muuttamaan toiselle paikkakunnalle, seniori oli muuttanut perässä. Heille oli tullut niin tiivis ystävyyssuhde.
Ujouskaan ei ole este toimintaan lähtemiseen – koiran ansiosta.
– Jos miettii sitä, mitä ihmettä sitä keksii puhuttavaa, koirastahan on aina helppo jutella. Ja kun on paremmin tutustunut toiseen, löytyy jo muutakin juteltavaa.
Kati Hyttinen työskentelee MTV Uutisissa uutistoimittajana. Hän tekee töitä MTV Uutisten verkkodeskissä ja Lifestyle-toimituksessa, joissa hän seuraa uutisia ja ilmiöitä. Hän on erikoistunut muun muassa ympäristö-, luonto- ja eläinaiheisiin.
Voit lähettää juttuvinkkejä Katille osoitteessa kati.hyttinen@mtv.fi.
