Osa suomalaisista nukkuu kesäaikaan jopa kolme tuntia lyhyempiä yöunia kuin talvella.
Uni usein lyhenee kevään tullen, mikä aiheuttaa monelle univajetta ja päiväväsymystä. Myös itse aiheutettu väsymys on yleistä keväisin.
Kun valoa on enemmän ilta-aikaan, sillä on välitön virkistävä vaikutus, minkä seurauksena moni alkaa mennä entistä myöhemmin nukkumaan, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen.
Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista nukkuu suurin piirtein saman verran vuodenajasta riippumatta, mutta osa nukkuu jopa 2–3 tuntia lyhyempiä yöunia kesällä kuin talvella.
– Kesäisin suomalaisilla on selvästi eniten uniongelmia, eli nukahtamisvaikeuksia, katkonaisia yöunia, liian aikaista yöunilta heräämistä tai virkistämätöntä yöunta, Partonen toteaa.
Vaikka monelle tulee ongelmia unen kanssa keväisin lisääntyneen valon takia, olosuhteet harvoin ovat ainakaan suurin syypää huonoon uneen.
Jos olosuhteet aiheuttaisivat uniongelmia, kaikki nukkuisivat huonommin. Ihmisessä itsessään on siis oltava jokin alttius, jonka takia hän reagoi olosuhteisiin, sanoo unilääkäri ja dosentti Henri Tuomilehto.
– Ihmiset kovin mielellään hakevat olosuhteista selitystä – milloin ongelmana on vuodenaika, milloin sinivalo tai kahvi. Kun ihminen on kovin herkkäuninen, totta kai hän reagoi esimerkiksi lisääntyneeseen valoon tai kellojen siirtoon.
– Näiden ihmisten pitäisi erityisen vahvasti panostaa omaan uneensa esimerkiksi pitämällä kiinni säännöllisestä unirytmistä ja terveellisistä elintavoista – vuodenajasta riippumatta.
9:33
Aivot ylikierroksilla unessakin
Moni saattaa nukkua pitkiäkin yöunia, mutta uni ei vain tunnu virkistävältä.
Suomalaisten uniongelmien taustalla on kaksi kokonaisuutta: unenlaadun heikkenemiseen johtavat omat valinnat sekä unihäiriöt, kertoo Tuomilehto.
– Tämän hetken trendi on, että unesta puhutaan paljon ja ymmärretään, että uni on ihmiselle tärkeää. Ehkä tiedetään myös se, mitä huonosta unesta aiheutuu, mutta kyllähän ne teot oman unen tukemiseksi ovat edelleen hukassa.
– Illalla valitaan muita juttuja kuin uni: tehdään töitä myöhään, surffataan somessa tai käydään hikilenkillä.
Kaikki aivotoimintaa aktivoivat teot illalla nostavat ihmisen vireystilaa.
Aluksi ihmisellä voi olla vaikeuksia nukahtaa, mutta lopulta univajeen kertymisen myötä nukahtaminen voi tapahtua hyvinkin nopeasti.
Tuomilehto huomauttaa, että tällaisessa tilanteessa aivot käyvät unessa yhä ylikierroksilla, jolloin yölliset havahtumiset lisääntyvät ja seurauksena on heikkolaatuista unta.
– Toinen tyyppiesimerkki on, että viikonloppuna nukutaan 3–4 tuntia arkea pidempään, mikä jälleen heikentää unta.
– Tämä on erittäin huono tapa etenkin silloin, jos unessa on hiemankin haasteita tai ihminen on iltavirkku.
2:01
Muutokset ovat vaikeita
Myös epäterveelliset elintavat – kuten rasvainen ruoka, liikkumattomuus tai alkoholinkäyttö – heikentävät unenlaatua.
Tuomilehto on tutkinut elämäntapamuutoksia 25 vuotta ja huomannut, että varsinkin uneen liittyvät pysyvät ja jokapäiväiset muutokset ovat ihmisille lähes mahdottoman vaikeita.
Unihäiriöistä yleisin on unettomuus ja toiseksi yleisin uniapnea, jossa unenlaatu heikkenee yöllisten, yleensä tiedostamattomien hengityskatkosten takia.
Ihmisellä voi olla uniapnea, vaikka hän ei kuorsaisi tai olisi ylipainoinen.
Tuomilehto huomauttaa, että jokainen pystyy vahvistamaan nukkumistaan omilla valinnoillaan, ja myös apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä.
– Ihminen on sopeutuja ja lähtee herkästi puskemaan päivä kerrallaan, jolloin univajeesta tulee uusi normi eikä ihminen enää edes tiedä paremmasta.
Jotkut luonnostaan pitkäunisia
Kaikki eivät välttämättä ole tietoisia omasta unentarpeestaan ja saattavat nukkua toistuvasti liian lyhyitä yöunia.
Jotkut ihmiset ovat luonnostaan pitkäunisia ja tarvitsevat joka yö esimerkiksi yhdeksän tunnin yöunet, kertoo Timo Partonen THL:stä.
– Jos tällainen ihminen nukkuu 7–8 tuntia, hän saattaa pitää sitä pitkänä yöunena mutta kokee itsensä silti väsyneeksi, mikä johtuu siitä, että yöuni ei ollut kuitenkaan tarpeeksi pitkä suhteessa hänen omaan unentarpeeseensa.
Partosen mukaan 95 prosentilla aikuisista unentarve on jotakin kuuden ja yhdeksän tunnin välillä.
Jos unentarve on esimerkiksi yhdeksän tuntia, täydet yhdeksän tuntia pitäisi saada joka yö tai seurauksena on univajetta.
Unentarve on yleensä melko pysyvä ominaisuus, eli jos alkaa yllättäen tarvita aiempaa pidempiä yöunia, taustalla voi olla jokin sairaus, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta.
Myös diabetekseen voi liittyä unen häiriintymistä ja päiväväsymystä.
Partosen mukaan ihmisen kyky sietää univajetta ja unen muutoksia heikkenee vanhemmiten.
– Ikääntyessä uni myös häiriintyy herkemmin ja unen häiriintymisestä toipumiseen kuluu pidempi aika kuin nuorena. Nuorempana sisäinen kello on vielä joustavampi eivätkä muutokset rasita elimistöä yhtä paljon.