Yhdysvaltalaispainija Rulon Gardner venyi Sydneyn vuoden 2000 olympialaisissa yhteen urheiluhistorian kovimmista sensaatioista. Seuraavan seitsemän vuoden aikana Gardner oli kuolla kolmesti ja sai kontolleen miljoonavelat. Gardnerin elämäntarina on kertomus kyvystä ylittää itsensä.
Siperian karhu vastaan nallekarhu. Siltä asetelma näytti, kun Venäjän Aleksandr Karelin ja pyöreäposkinen yhdysvaltalainen Rulon Gardner astelivat vastakkain kreikkalais-roomalaisen painin olympiafinaalissa vuonna 2000.
Karelin oli 12-kertainen Euroopan mestari, 9-kertainen maailmanmestari ja voittanut kolme olympiakultaa. Hän ei ollut hävinnyt 13 vuoteen otteluakaan, eikä antanut vastustajille pistettäkään kuuteen vuoteen.
Karelin oli 33-vuotiaana legenda ja yksi ylivoimaisimmista urheilijoista, jota on koskaan elänyt.
Venäjän federaation sankarina palkittu Karelin muistutti Keski-Maan peikkoa J. R. R. Tolkienin saduista. Sitä kaikkein isointa. Hän oli synnyinpaikkansa Novosibirskin vihamielisen ilmaston ja neuvostoliittolaisten painikoulun karaisema 130 kilon möykky tiukkaan puristettua lihasta. Kun Karelin joskus harvoin määrättiin mattoon, hän vain nauroi.
Vastustajaksi olympiamolskille asettui maatilan vesa Wyomingista. Rulon Gardner oli suurelle yleisölle täysin tuntematon ilmestys. Iso mies, mutta painijana pelkkä poikanen Kareliniin verrattuna.
Altavastaajalla voittajan katse
Ottelu alkaa.
Karelin yrittää murtaa vastustajansa heti ottelun alussa heitolla. Toisin kuin kolme vuotta aikaisemmin venäläiselle lukemin 0-5 kärsimässään tappiossa, nyt Gardner pysyy pystyssä. Ensimmäisen erän puolivälissä Gardner määrätään mattoon. Karelin rypistää, mutta muhkea jenkki ei lähde lentoon.
Toisessa erässä nähdään ihme. Karelin koittaa lukkoa, mutta mestarin ote lipsahtaa ja Gardnerille tuomitaan piste. Yleisö kohahtaa.
Hikiset miehet puhisevat, ja Karelin yrittää. Gardnerin katseessa on kuitenkin jotain, mitä lajivaltias ei ole tottunut vastustajiensa silmistä näkemään: outo yhdistelmä itsevarmuutta ja levollisuutta.
Karelin ei saa otetta saalistaan. Aika loppuu, ja Gardner nostaa kätensä ylös olympiakultamitalistina.
Voitto ei ole tyylikkäin mahdollinen, ja väsynyt Karelin otteli päivän aikana yhden matsin vastustajaansa enemmän.
Sillä ei ole väliä. 29-vuotias Gardner tekee yhden urheiluhistorian suurimmista sensaatioista voittamalla voittamattoman. Hän juhlistaa sankaritekoaan kärrynpyörällä ja kuperkeikalla Karelinin kävellessä tyrmistyneenä kohti pukusuojaa.
- Rehellisesti sanoen, en uskonut, että pystyn voittamaan hänet. Kultamitali tuntui niin kaukaiselta ajatukselta. Olisin voinut uskotella itselleni, että pystyn voittamaan. Mutta niin moni oli sadoissa eri otteluissa sanonut itselleen niin. Sitten hän vain murskasi heidät, Gardner muisteli jälkeen päin medialle.
Kolme kertaa kuoleman porteilla
Draama Gardnerin elämästä ei loppunut otteluun. Se oli vasta alkua.
Vuonna 2002 Gardner osallistui moottorikelkkaretkelle Wyomingin osavaltion takamailla. Hän eksyi ystävistään vaikeassa maastossa ja kelkka jäi jumiin syvään lumeen.
Mies vietti 18 tuntia pakkasessa ja oli jäätyä hengiltä. Lopulta hän selvisi oikean jalkansa varpaan amputoinnilla.
Viisi vuotta myöhemmin Gardner lensi pienkoneen kyydissä Arizonan ja Utahin rajalla sijaitsevan järven yläpuolella. Pilotti teki uhkarohkean manööverin, takarengas viisti pintaa ja kone syöksyi nokka edellä syrjäiseen vesistöön.
Gardner irrotti turvavyönsä ja könysi ulos uppoavasta koneesta. Lähimpään rantaan oli matkaa yli kaksi kilometriä ja vesi Gardnerin oman arvion mukaan seitsemän asteista. Hän ei ollut häävi uimari.
- Hyvä Jumala, mietin, miten tämä päättyy. Palaisinko vihdoin kotiin? Liittyisinkö vanhemman veljeni seuraan, joka kuoli, kun olin vasta lapsi, syvästi uskonnollinen mormoni sanoi pohtineensa.
Painija eksyi kahdesta muusta miehestä, mutta lopulta koko kolmikko selviytyi kiviselle rannalle. Gardnerin ystävä Randy kouristeli, eikä pystynyt puhumaan. Gardner itse ei tuntenut käsiään, mutta pystyi rakentamaan yli 20 asteen pakkasessa alkeellisen tuulensuojan. Ilta hämärtyi, samoin toiveet eloonjäämisestä.
Lopulta aamulla kalastaja huomasi pahoin kylmettyneet miehet ja toimitti heidän rajavartioiden huomaan.
- Teidän olisi pitänyt menettää tajuntanne noin kylmässä vedessä puolessa tunnissa. Ei olisi pitänyt olla mitään mahdollisuutta, yksi rajavartioista sanoi selviytyjille.
Hölmöilyä moottoripyörällä
Väliin mahtui moottoripyöräonnettomuus vuonna 2004, kun ilman kypärää ajanut Gardner törmäsi autoon. Hän lensi pitkän ilmalennon, mutta selvisi naarmuilla.
Gardnerin tapaturma-alttiudesta kertoo jotakin myös se, että 8-vuotiaana hän lävisti vahingossa vatsansa nuolella koulunäytelmässä.
Alle nelikymppisenä Gardner oli voittanut olympiakultaa ja meinannut kuolla ainakin kolme kertaa. Mitä hän ajatteli itsestään?
- Ei, en ole tuhoutumaton. En usko, että minulla on yhdeksää elämää. Mutta sillä hetkellä vedessä tiesin, mitä minun pitää tehdä. Taistella selviytyäkseni. Jumala teki kaikkensa auttaakseen minua. Sitä vaatii olla todellinen selviytyjä.
Hän sanoo säilyttävänsä amputoitua varvastaan jääkaapissaan säilöttynä formaldehydiin. Se muistuttaa kuolevaisuudesta.
– Se on hyvä muistutus vastuuttomista ja typeristä teoistani. En ollut valmis ajamaan vuorilla moottorikelkalla. Kun teen huonoja päätöksiäni, katson varvastani.
Olympiavoittajasta tonnikeijuksi
Turbulenssi ei kuitenkaan ollut ohi. Mies oli ajautunut syviin taloudellisiin vaikeuksiin pieleen menneiden bisnesten takia, ja häneltä karhuttiin yli kolmen miljoonan dollarin verovelkoja.
Gardner sanoi, että liikekumppani oli huijannut häntä ja vakuutti yrittävänsä korjata asiat.
Ja mikä traagisinta: Gardner joutui myymään velkojensa takia Sydneyn kultamitalinsa ja vuonna 2004 voittamansa olympiapronssin.
Siitä hetkestä saakka Gardner on yrittänyt saada rakkaimpansa takaisin.
– En ole ehjä ilman sitä. Kultamitali oli minulle jotain todella erityistä, kun miettii, kenet voitin.
Jos talous ei ollut Gardnerin vahvuus, niin ei sitä ollut myöskään painonhallinta. Entisestä huippu-urheilijasta tuli kehonsa vanki.
Hän lihoi Ateenan olympialaisten jälkeen 95 kiloa ja painoi pahimmillaan 215 kiloa.
Gardner päätti osallistua suosittuun reality-show'hun The Biggest Loseriin. Hän laihtui 78 kiloa ja pärjäsi, mutta häipyi lopulta ohjelmasta ennen loppupunnitusta henkilökohtaisiin syihin vedoten.
Tavoitteena paluu painikehään
Nykyään Gardner työskentelee muun muassa motivaatiopuhujana ja valmentaa painia harrastavia lapsia. Hän on Kamie Gardnerin kanssa naimisissa ja suunnittelee perheen perustamista.
Gardner yrittää päästä mukaan USA:n painijoukkueeseen ja haaveilee kilpailevansa ensi vuonna Rion olympialaisissa. 45-vuotiaana ja edelleen pahasti ylipainoisena tavoite ei ole kovin realistinen. Mutta Gardner tietää jotakin unelmien tavoittelusta.
– Minulla on oppimisvaikeuksia. Minun ei pitänyt päästä lukioon. Eikä olympialaisiin. Lopulta voitin kultaa. Elämässä on kyse esteistä ja mahdollisuuksista, pitää vain päästä takaisin ylös. Moni lapsi ei usko itseensä. Se on pahinta, mitä voit tehdä. Täydellisessä maailmassa paluuni olympiajoukkueeseen on mahdollinen, Gardner sanoo.
Entä Karelin? Tapasiko Gardner häntä enää ikinä?
- Pekingin olympialaisissa vuonna 2008 hän seisoi edessäni 20 päivän ajan. Teimme molemmat tv-työtä. Teimme haastattelun yhdessä. Vaikka hän on Venäjältä, hän on niin fiksu ja sujuvasanainen. Hän vitsaili kanssamme.
Lähteet: Gardnerin elämänkerta Never Stop Pushing, NBC, Forbes, ESPN