Eiliset tapahtumat riittivät Hämeenlinnassa invataksia kuljettavalle Ville Aaltoselle. Kanssa-autoilijoiden raivo sai asiakkaan itkemään ja Aaltosen kirjoittamaan paljon keskustelua herättäneen julkaisun Facebookiin.
Taksijonon hänniltä vastaa puhelimeen rauhallisen ja hyväntuulisen kuuloinen mies. Takana on aamuinen rutiinikeikka, ja pyörätuolia tarvitseva asiakas on onnellisesti perillä saamassa tarvitsemaansa hoitoa.
On aikaa kertoa, mitä eilen tapahtui.
Tunnelmat olivat silloin paljon synkemmät, kun yksi päivän viimeisimmistä ajoista päättyi asiakkaan itkuun. Syynä oli hitaasti ajaneelle taksille pahemman kerran raivostunut autoilija.
– Eilinen oli kurja tilanne. Asiakas jännitti jo etukäteen paarikyytiä ennen kuin se alkoikaan. Se jännitys sitten purkautui kun joku menetti takana malttinsa, Aaltonen kertoo tapahtumista.
Yksi raivonpuuska liikaa
Ville Aaltonen on Hämeenlinnan seudulla toimiva taksiyrittäjä.Ville Aaltonen
Rattiraivon kohteeksi joutuminen ei ole ensimmäinen kerta Aaltoselle. Tilanteet ovat onneksi harvinaisia, mutta vastaavaa on sattunut hänelle neljästi.
Tällä kertaa asiakkaan itku työajan viimeisinä hetkinä oli liikaa. Hän kirjoitti laajasti huomiota saaneen kirjoituksen Hämeenlinna-ryhmään Facebookissa, jossa peräänkuuluttaa ymmärrystä invatakseille liikenteessä.
Kun seuraavan kerran meinaat huutaa pää punaisena autosi ratin takana, painaa tööttiä oikein kunnon serenadilla tai vilkutella pitkillä, kaasuttaa ohi ja kiusata jarruilla, toivon että luet ensin tämän avautimiseni.
En tahallani aja Turuntien mukulakiviosuudella ja Paasikiventien töyssyissä mateluvauhtia… Minulla on tosi usein silloin kyydissä asiakas, joko kuvanmukaisilla paareilla tai sitten pyörätuolissa. Harvoin he siis istuvat auton penkeillä, joten jokainen töyssy ja kuoppa resonoivat paljon, paljon enemmän kuin normaaleissa penkeissä, sillä nämä välineet ovat vöillä tai kiskoilla kiinni suoraan auton rungossa ja suojelevat asiakasta, jos auto kippaa ympäri.
Kirjoitus on herättänyt ryhmässä paljon keskustelua ja suoraa palautettakin on tullut.
– Pari työkaveria sanoi, että hienoa että tuli tuollainen juttu sanottua. Harvoin näitä tulee kirjoitettua. Yleensä tulee ajateltua, että ihan sama, tämä nyt sattui, kun tämä on niin normaalia ettei kannata välittää.
Tärinä voi olla tuskaa
Tärkein asia, minkä hän halusi FB-kirjoituksella saavuttaa, on lisätä ymmärrystä siitä, mitä invataksien sisällä tapahtuu.
– Tööttäily ja pitkien valojen väläyttely sai turhautumaan ja miettimään, että ihmiset eivät aina osaa ajatella, että siihen on jokin syy, miksi täällä madellaan. Ei kukaan tahallaan halua ajaa kävelyvauhtia, kun autolla kovaakin pääsee, Aaltonen kertoo päätöksestä kirjoittaa teksti.
Invataksin asiakas on paarien tai pyörätuolin kautta usein kiinni suoraan auton rungossa, minkä takia pienikin töyssy tuntuu voimakkaasti. Kuva: Ville Aaltonen.Ville Aaltonen
Vaikka taksikuskit suunnittelevatkin reittinsä mahdollisimman sujuviksi, tärisytystä Hämeenlinnassa valitettavasti riittää runsaiden mukulakivikatujen takia. Ja silloin on pakko ajaa hiljaa.
– Jos taksi siinä edessä tosi hiljaa matelee, niin kannattaa ajatella, että siellä on varmaan jotain, minkä takia siinä niin rauhallisesti ajellaan. Se on tosi ilkeää jollekin selkä- tai lonkkaleikkauksessa olleelle, jos pitääkin ajaa liikenteen mukaan, kun se resonoi niin paljon siihen vuoteeseen ja tekee tuskaa asiakkaalle.
Moni invataksiasiakas on saanut tottua ikäväänkin liikennekäytökseen.
– Kyllähän ne, jotka ovat vuosikausia jo kulkeneet invataksilla, niin ei se heillä enää suurta kummastusta aiheuta. He tietävät, että tällaista tapahtuu.
"Toivon yleistä järkeä liikenteeseen"
Aaltonen kertoo, että asiakkaiden yleisin reaktio tööttäyskonsertteihin ja muihin asiattomiin tekoihin on hämmennys, että mikä kumma tuota nyt vaivasi. Heidän suhtautumiseensa vaikuttaa, että auton takaosasta havainnointia vaikeuttavasta asennosta käsin on vaikea tietää, mitä auton ulkopuolella tarkalleen tapahtuu.
– Varsinkin paarikyydeissä kun on selkä menosuuntaan, niin tietämys olosuhteista ei silloin ole parhaimmillaan, niin yleensä se on hämmentävää heille.
Paha mieli purkautuu Aaltosen kokemuksen mukaan yleisimmin ruuhka-aikoina, kun ihmisillä on kiire.
– Siinä on yleensä paljon muutakin mielessä kuin katsella edessä matelevia autoja. Yleensä sinne joukkoon on hyvin mahtunut, mutta tämä korostuu ruuhka-aikoina.
Aaltonen toivoisi autoilijoiden osaavan asettaa itsensä muiden asemaan ratissakin. Invatakseissa on tummennetut lasit, joten niihin ei sisään näe.
– Olisi vaan kiva, jos joskus ihmiset osaisivat ajatella, että siellä kyydissä on joku, jonka takia täytyy ajaa hiljaa.
– Toivoisin yleistä järkeä liikenteeseen kaikille, se olisi ihanteellinen juttu.
