Rauli Samuelsson, 27, saa ammatissaan nähdä maailmaa, keskustella syvällisiä, toimia terapeuttina, koko kansan viihdyttäjänä sekä järjestyksenvalvojana. Sellaista on elämä konduktöörinä Valtion rautateillä.
– Mahtavaa työtä. Mä olen itse hyvin sosiaalinen ihminen, vaikkei se näy varmaan ulospäin kun tässä pulputan, Samuelsson vitsailee MTV Uutisten haastattelussa.
– Mutta tykkään puhua ihmisten kanssa ja jos on hiljaisempia vuoroja, niin pääsee keskusteluissa vähän syvemmälle. Muutakin kuin hyvää päivää ja hyvää matkaa. Olen kuullut tosi paljon mielenkiintoisia, koskettavia tarinoita, Samuelsson jatkaa.
VR valitsi Samuelssonin yhtiöstään "Arjen sankariksi", sillä hän on saanut työstään matkustajilta poikkeuksellisen paljon hyvää palautetta.
Loppuvuoden kunniaksi MTV Uutiset esittelee eri alojen ammattilaisia, jotka ovat saaneet työnantajan sekä sosiaalisen median näkökulmasta erityisen paljon hyvää palautetta. Lue aiemmat tarinat työn sankareista: |
Kun lapsuuden unelma-ammatista, NHL-kiekkoilijan urasta ei tullut mitään, oli kakkosvaihtoehdon vuoro. Konduktööriksi Samuelsson päätyikin hyvin loogista reittiä.
– Oma isä oli konduktööri ja hänen isänsä töissä Turun ratapihalla sitä ennen.
Rautatieläisperheet täyttävät maan ja junat
Samuelssonin mukaan konduktöörin ammattikunta on keskimäärin muutenkin hyvin ristisiitetty.
– Rautatieläisten lapset tapaavat täällä toisensa ja menee keskenään naimisiin ja tekee uusia rautatieläisiä.
– Turussa oli kerran yksi perhekunta, joka kykeni miehittämään koko junan yksin. Vanhemmat olivat konduktöörejä, lapsi konduktööri, toinen lapsi junatarjoilija, toisen konduktöörin mies oli veturinkuljettaja, Samuelsson jatkaa.
Isä komentaa poikaansa matkustajanakin
Oman isänsä kanssa Samuelsson ehti työskennellä kuusi vuotta ennen isän lomautusta. Yhteisiä vuoroja yritettiin välttää, sillä ”kaksi Samuelssonia samassa junassa ei tiedä koskaan mitään hyvää”.
– Niillä oli sentään ymmärrystä laittaa faija johtavaksi konduktööriksi kun oltiin yhdessä töissä, Ei käy hänen luonteeseen, että poika komentelee, mitä tehdään.
Himpun verran faijaa on kuitenkin täytynyt piikitellä, kuten oheinen julkinen Facebook-video Samuelssonien yhteisestä matkasta osoittaa.
– Hyvät naurut sai ku keskel osastoo huikkas, "Isä! Älä jätä mua, ei taas", poika kuittailee päivityksensä kommenttikentässä.
Samuelsson kuitenkin myöntää, että komento on yhä isällä, vaikka tulisi pojan junaan matkustamaan. Selvähän se, asiakas on aina oikeassa.
Isä selvisi Jyväskylän turmajunasta – poika aiheutti draamaa samana päivänä
Vähemmän mukavat tunnelmat isä-Samuelssonilla oli reilut 20 vuotta sitten matkustajajunassa, joka oli matkalla Turusta Pieksämäen kautta Joensuuhun. Juna ei koskaan päässyt Jyväskylän ratapihaa pidemmälle. Väärälle raiteelle kaksinkertaisella nopeudella ohjattu juna suistui kiskoilta ja 10 ihmistä sai surmansa.
5:31
3:54
Samuelsson oli onnekseen turmahetkellä työtehtävissä junan keskivaiheilla vaunussa, joka oli keulasta katsottuna kolmas pystyyn ja kiskoille jäänyt. Niinpä kukaan ei saanut suurempia fyysisiä vammoja.
Kova paikka se silti oli, eivätkä nuoren Rauli-pojan tempaukset samana päivänä, 6.3.1998, helpottaneet isäukon tunnelmia.
– Olin karannut päiväkodista mummon luo. Sellainen päivä.
"Kouvola on eksoottinen paikka"
Nuoresta iästään huolimatta Rauli Samuelssonilla on jo pitkä kokemus konduktöörin hommista. Hän aloitti junan käytävämyyjänä heti armeijan jälkeen, jossa häntä kysyttiin konduktöörikurssille. Nyt takana on jo kuusi työntäyteistä vuotta kaukojunien kyydissä.
Niin, jutun alussa lupailemat alan matkaedut eivät ole ihan niin eksoottisia kuin lentohenkilökunnalla.
– Kouvola on eksoottinen paikka, Samuelsson huomauttaa.
Samuelssonin kaltaiselle nuorelle sinkkumiehelle sopii hyvin olla välillä öitäkin pois. Ei tule sotkettua kotia, kun yöpyy Porin aseman lepohuoneella kuusi tuntia ja jatkaa sitten töitä. Joulupyhinä raisiolainen on sanojensa mukaan "päästetty" auttamaan myös Rovaniemelle suuntaavaa liikennettä, joten tutuksi tulevat myös pohjoisen lepopaikat.
Aruballe raiteet eivät vie, mutta jo Suomen sisälläkin pääsee käsiksi erilaisiin maailmoihin.
– Etelä-Suomessa kaikilla on jostain jännästä syystä kiire kaikkialle, Samuelsson arvioi virne suupielessä.
Pysäytys pimeässä metsässä punnitsee konduktöörin taidot
Se on havaittu etenkin Samuelssonin yhdellä pääreiteistä, Turku-Helsinki-välillä, jota viime kuukausina on piinattu runsailla ratatöillä. Ne ovat tietäneet myöhästymisiä ja viivästyksiä, joista VR on saanut kuulla naljailua jo vuosikymmenten ajan.
Kun juna seisoo keskellä pimeää metsää, punnitaan toden teolla konduktöörin paineensietokyky ja mielen maltti.
– Ymmärrämme matkustajien turhautumisen, kun sovittuihin menoihin pitäisi ehtiä. Meitäkin turhauttaa linjalla seisominen, jos on esimerkiksi kyseessä viimeinen vuoro ennen kotiin pääsyä. Jos on jotain lentoja tai muita mihin täytyy ehtiä, elämän ja kuoleman lääkäri- tai leikkausaikoja, niin pyritään aina saamaan ihmiset perille niin pian kuin mahdollista, Samuelsson sanoo.
Tärkeintä on pitää matkustajat sekä apua järjestävät tahot tietoisina siitä, missä mennään. Konduktöörit kertovat ongelmista operaatiokeskukselle, joka tarvittaessa järjestää jatkokuljetusta linja-autoilla.
Ja muutenkin show'n on pysyttävä käynnissä.
– Jos ollaan puoli tuntia myöhässä ja seistään jossain 20 minuuttia ja olet hiljaa sen koko ajan, niin ihmiset ovat ihan eri tavalla siinä tilanteessa kuin että jos 10 minuutin välein kuuluttaisit. Vaikka ei olisi mitään uutta kerrottavaa, Samuelsson ohjeistaa.
Homman itselleenkin helpommaksi tekee huumori, joskus hurttikin. Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten löysätään otsapantaa, kuuluu miehen filosofia.
Kun joku jää alle
Samuelsson kertoo välttyneensä vielä työnsä pahimmilta varjopuolilta. Kun joku jää junan alle, on konduktöörin tehtävä nimittäin käydä katsomassa kuinka pahasti käy. Pääasiassa käy todella pahasti.
Yksi kokemus allejääjistä on Samuelssonillakin, tosin matkustajana. Mies kertoi nukkuneensa ohjausvaunun ohjaamossa (kulkusuuntaan nähden tuolloin viimeinen vaunu), kun jarrutus herätti hänet. Uhri kimmahti ikkunan takana ohi juuri kun Samuelsson avasi silmänsä.
– Johtava konduktööri meni ulos tarkistamaan tilannetta, jolloin päätin mennä matkustajien keskuuteen auttamaan junan apukonduktööriä. Tämä auttoi käsittelemään tapahtunutta ja piti sen jollain tavalla irrallisena, kun ei itse nähnyt lopputulemaa.
Samuelssonin mukaan osalle konduktööreistä allejääjiä sattuu työvuoroihin kuin kirouksen lailla.
– Osalla ei satu koskaan kohdalle, osalle 35 vuoden uran jälkeen viikkoa ennen eläkettä.
Samuelssonin mukaan 99 prosenttia ihmisistä ymmärtää tragedian vakavuuden. Juna ei liiku, ennen kuin pelastushenkilökunta antaa luvan. Se ymmärtämätön, empatiakyvytön, kiireinen prosentti ihmisistä onkin Samuelssonille asiakasryhmistä pahin ja haastavin.
– On selitettävä ihmiselle, joka ei ymmärrä tai halua ymmärtää, että joku on kuollut ja suurin huoli on junan myöhään jääminen. Siinä tilanteessakin on muistettava pitää asiakaspalvelun taso korkealla, vaikka sisällä kuohuisi.
Häirikköä ei niin vain heitetä ulos junasta
Fyysisten yhteenottojenkaan takia ei matkustajia voi heittää ulos junasta missä vain ja miten vain. Samuelsson korostaa, että junasta poistaminen on viimeinen vaihtoehto, kun ihmisestä on vaaraa muille matkustajille tai henkilökunnalle sekä yleiselle turvallisuudelle.
– Jos tilanne vaatii, kutsumme poliisin ja pyrimme ennakoimaan, että poliisi olisi vastassa seuraavalla asemalla ottamalla henkilön talteen.
Mutta jokaista häirikön poistamista edeltää myös konduktöörin harkinta siitä, miltä tämä näyttää. Pelko some- ja mediamylläkästä vaikuttaa poistopäätöksiin ja se heikentää kaikkien turvallisuutta, konduktööri myöntää.
– Aiemmin homma oli selvä, häiriötä aiheuttanut pihalle vaikka Siuntiossa. Nyt 5 minuuttia myöhemmin on ip-lehdissä juttua, miten sydämetön konduktööri heitti poloisen ihmisen ulos junasta.
Puhejudolla hankalat asiakkaat tatamiin
Yleensä häirikön saa rauhoittumaan puhumalla, ja juuri siinä puhejudossa Samuelsson on alansa parhaita.
Ja itse asiassa mies ei ole tunnettu junasta ulos heittämisistä, vaan päinvastoin. Tammikuussa 2016 hän otti Espoon Leppävaarasta Helsingin suuntaan Turun-junan kyytiin 30 lumimyräkässä värjötellyttä, joiden lähijunat oli peruttu sään takia.
Junassa oli tilaa eikä seuraavan lähijunan lähdöstä ollut tietoa, joten mies päätyi poikkeusratkaisuun, vaikkei lähijunamatkustajien lipuilla pitäisi kaukojuniin päästäkään.
VR ei tilanteesta miestä varoittanut.
– Meillä on raamit, minkä sisällä voidaan toimia ja tehdä itsenäisiä päätöksiä.
Kun raidekilpailu alkaa, kaikki ei ole enää VR:n vika
Junaliikenne on mullistumassa Suomessa lähivuosina, kun VR menettää monopoliasemansa. Kilpailevat yhtiöt ovat Samuelssonin mielestä sikäli positiivinen asia, ettei ratarikoista tai asetinlaitevioista syytetä aina väärää hevosta, eli VR:ää. Päätöksethän Suomen rataverkon kunnostamisesta tekevät liikenneministeriä ja hallitus.
– Ratainfra Suomessa on ikävä kyllä heikossa kunnossa. Jos jotain tapahtuu, niin juna seisoo, on se sitten VR tai Onnirail. Pitää löytää kultainen keskitie niin, että kuluttajalla olisi enemmän vaihtoehtoja ja ratainfraa saataisiin parannettua, Samuelsson puntaroi mielipiteensä uudistuksesta.
Mutta mitä Samuelsson haluaa lähettää terveisiksi asiakkailleen, joista osa kehuu miestä taivaisiin ja osa huutaa solvauksia pää punaisena, koska juna on vartin myöhässä.
– Meihin se on helppo purkaa. Muistakaa vain, että mekin olemme ihmisiä eivätkä tilanteet ole hallinnassamme. 95 prosenttia näin muistaakin.
– Niin, ja älkää antako lasten leikkiä junaradoilla.
